Elokuun alussa nousi keskustelu tekoälyllä tehdyn kuvankäsittelyn rajoista, kun Helsingin Sanomat poisti ja julkaisi uudestaan tekoälyn avulla muokatun Instagram-julkaisun. Kuvakaruselli kertoi koulujen alkaessa koululaisten asuvalinnoista. Poistetussa kuvassa kahdelta kuvassa olevalta ihmiseltä on kadonnut kenkä, varjot ovat pyyhkiytyneet asfaltilta ja ympäristöstä on kadonnut sekä kiipeilyteline että rakennuksen seinällä ollut kello.
Lehti kertoi postauksen yhteydessä olleessa oikaisussaan julkaisevansa somepostauksen uudestaan tekoälyavusteisen kuvankäsittelyn aiheuttaman virheen takia. Kuvankäsittelyä oli käytetty kuvissa olleiden kohteiden osittaiseen syväämiseen.
Jos tekoälyavusteisten työkalujen käyttö kuvankäsittelyssä yleistyy toimituksissa, mitä tapahtuu journalistiselle kuvalle? Horjuuko sen luotettavuus, jos lukija ei enää tiedä, onko siinä käytetty tekoälyä vai ei?
Valokuvaaja Antti Yrjönen toteaa, että mitä enemmän asioita automatisoidaan, sitä todennäköisemmin tapahtuu virheitä. Generatiivisten työkalujen käyttö on ongelmallista, sillä ne muuttuvat nopeasti ja niitä tulee järjestelmiin koko ajan lisää. AI-avusteisia työkaluja käyttäessä on hankala pysyä kärryillä, mitä kuvassa tapahtuu tiettyä nappia painaessa.
Totuutta ei saa vääristää, eikä kuvasta ei saa poistaa eikä sinne saa lisätä mitään todellisuuteen kuulumatonta.
– Jos työkalun avulla poistaa valokuvasta esimerkiksi kameran sensoripölyä, samalla se voi huomaamatta silottaa näppylät kuvassa olevan ihmisen iholta. Kun valokuvaaja ja kuvassa oleva ihminen eivät tiedä, millaista muokkausta työkalu kuvaan tekee, se ei ole enää journalistisesti kestävää, hän sanoo.
Jos toimituksessa käytetään tekoälyavusteisia työkaluja kuvien muokkaamiseen, vastuuta siitä, että pysyisi kartalla tekoälyn muuttuvissa ominaisuuksissa, ei voi Yrjösen mukaan jättää kenenkään yksittäisen ihmisen harteille.
Journalistisen kuvan julkaisualustalla ei ole väliä. Vaikka kuva on julkaistu somessa, se on silti journalistinen kuva, ja sitä koskevat samat velvoitteet kuin lehdessä tai median verkkosivuilla julkaistua kuvaa.
– Totuutta ei saa vääristää, eikä kuvasta saa poistaa eikä sinne saa lisätä mitään todellisuuteen kuulumatonta, hän sanoo.
Käyttötarkoituksella on suuri merkitys
Journalistisen kuvan määritelmä ja siihen liittyvät vaatimukset eivät ole suoraviivaisia, sillä aikakauslehdissä julkaistaan monenlaisia kuvia. Siinä missä uutiskuva on niin totuudenmukainen kuin mahdollista, rakennetut feature- ja ruokakuvat kestävät enemmän ediointia. Kuvan käyttötarkoituksella on suuri merkitys.
– Jos studiossa otetun henkilökuvan kartonkitaustaa joutuu jatkamaan kuvankäsittelyssä viisi senttiä, se ei vääristä totuutta tai anna maailmasta yhtään vääristyneempää kuvaa. Jos taas kyseessä on valokuva, joka toimii todisteena sotarikoksesta, siitä ei kannata poistaa edes sensoripölyä, sillä kaikki muokkaus vähentää sen todistusarvoa.
Vaikka kuva on julkaistu somessa, se on silti journalistinen kuva, ja sitä koskevat samat velvoitteet kuin lehdessä tai median verkkosivuilla julkaistua kuvaa.
Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitäneet sisällään jo pitkään tekoälyominaisuuksia, mutta kun kuvankäsittelyn tekee itse, tietää tarkkaan, mitä kuvaan on tehty. Omissa dokumentaarisissa valokuvissaan Yrjönen tekee vain muokkauksia, jotka koskevat koko kuvapintaa. Hän saattaa esimerkiksi säätää kontrastia tai korjata vähän valaistusta. Rajaamistakaan hän ei tee jälkikäteen, vaan kuvat ovat juuri sellaisia, mitä ne ovat kuvanottohetkellä olleet.
Ylilyöntejä aikakauslehtien kuvankäsittelyssä on tehty ennen tekoälyäkin. Jos kansikuvaan on yhdistetty kasvot toisesta valokuvasta tai ruokakuvassa ollutta lusikkaa on siirretty jälkikäteen kuvankäsittelyssä, olisiko eettisempää ottaa kuvat uudestaan tai jättää ne kokonaan julkaisematta?
– On vaikea käsittää, miksi sellaista muokkausta tehdään. Maailma ei ole täydellinen, joten miksi sen pitäisi olla sitä kuvissakaan.
Toimitusten pitää tietää, mistä kuvat tulevat
Jos lukija ei tiedä, milloin ja millaisissa sisällöissä tekoälyä on käytetty, se voi rapauttaa luottamusta journalismiin. Siksi Yrjösen mukaan olisi erityisen tärkeää käydä keskustelua AI:n käytöstä ja sen rajoista.
– En ole freelance-kuvaajana saanut yhdeltäkään lehtitalolta ohjeistuksia tekoälyn käyttämiseen, mutta toimitusten kannattaisi ehdottomasti tehdä sellaiset, hän sanoo.
Ajassa, jossa kuka tahansa voi generoida tekoälyn avulla uskottavia kuvia, yleisö suhtautuu valokuviin selvästi kriittisemmin kuin aiemmin. Yrjösenkin ottamien dokumentaaristen kuvien aitoudesta on esitetty epäilyjä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että lehteen tai verkkosivuille ei päätyisi vahingossa tekoälyn luomaa tai sen avulla muokattua kuvaa.
Niin kauan kuin robotti ei ole ottamassa kuvia paikan päällä, niitä ei voi generoida tyhjästä.
Toimitusten pitää tietää, mistä heidän julkaisemansa kuvat tulevat. Jos lehdessä käytetään kuvapankkikuvia tai valokuvia hankitaan monen kuvatoimiston kautta maailmalta, pitää olla varma niiden alkuperästä ja tekemisen prosesseista. Yrjönen kannustaa medioita palkkaamaan omia kuvaajia ja pitämään suhteita yllä heihin, jotka haluavat tehdä kuvia vastuullisesti.
Vaikka generoitujen sisältöjen ja kuvien määrä kasvaa koko ajan, ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia valokuvista, jotka kertovat oikeasta maailmasta. Yrjönen uskoo, että journalistisen valokuvan merkitys kasvaa, sillä kuvien ja median välittämä luotettava tieto korostuu entisestään.
– Journalistista kuvaa ei voi tehdä tekoälyllä niin kauan kuin robotti ei ole ottamassa sitä paikan päällä. Sitä ei pysty tyhjästä generoimaan, hän sanoo.
Media-alan yhteiset merkintäkäytännöt puuttuvat
Elokuusta lähtien yritysten, virastojen ja järjestöjen on pitänyt merkitä selkeillä kuvakkeilla kuva-, teksti ja äänisisällöt, joissa on käytetty tekoälyä. Vaaditut merkinnät ovat osa Euroopan Unionin tekoälyasetuksen toimeenpanoa, jonka tarkoituksena on estää virheellisen tiedon leviämistä ja vahvistaa ihmisten luottamusta siihen, mikä on totta. EU on luonut virallisia kuvakkeita, joita voi käyttää tekoälysisältöjen merkitsemiseen. Esimerkiksi Meta, Google ja Tiktok ovat ottaneet käyttöön omat symbolinsa.
Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikan mukaan EU:n säädös koskee vaan pieneltä osin mediaa. Merkitseminen koskee vain kuvia, jotka vaikuttavat valokuvilta, mutta eivät ole oikeita kuvia. Tekstin kohdalla merkintää ei tarvitse lisätä, jos teksti on ihmisen tarkistamaa ja joku ottaa siitä toimituksellisen vastuun.
– Voisi olla harhaanjohtavaa mainita tekoälyn käytöstä jutun yhteydessä, jos AI on ollut vain ideoinnissa apuna. Se saattaisi ohjata medioita siihen suuntaan, että tekoälyä ei käytettäisi silloinkaan, kun siitä voisi olla apua, hän sanoo.
Lukijasuhteen vaalimiseksi voisi olla hyvä ilmoittaa, kun sisällön tekemisessä on käytetty tekoälyä, vaikka säädös ei sitä edellyttäisikään.
Hoikka näkee, että tekoälyn käyttö on perusteltua esimerkiksi uutistilanteessa, jossa pitää nopeasti luoda grafiikkaa vaikkapa Nepalin tulva-alueelta. Luotettavassa mediassa ei tarvitse kieltää tekoälyn käyttöä, mutta läpinäkyvyyttä se vaatii. Monet mediat ovat tehneet omia linjauksiaan tekoälyn hyödyntämiseen, mutta alan yhteistä keskustelua ei ole vielä käyty. Pitäisikö AI:n avulla tehdyt sisällöt merkitä medioissa entistä selkeämmin?
Hoikan mukaan toimialalla on yhteinen intressi olla tekoälyn suhteen mahdollisimman selkeitä ja avoimia.
– Lukijasuhteen vaalimiseksi voi joskus olla hyvä ilmoittaa, kun sisällön tekemisessä on käytetty tekoälyä, vaikka säädös ei sitä edellyttäisikään, hän sanoo.
JSN päivittää tekoälyohjeistustaan
Vuonna 2024 uudistetuissa Journalistin ohjeissa ei mainita ollenkaan tekoälyä, sillä ohjeita sovelletaan riippumatta siitä, miten tai millä teknologisella työvälineellä se on tuotettu. Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeiden soveltamisoppaassa algoritmeja ja uutisautomaatiota koskeva ohjeistus edellyttää merkitsemistä vain sellaisissa tapauksissa, joissa sisältö on sekä tuotettu että julkaistu automaattisesti.
Journalistin ohjeita täydentävä ohjeistus on tehty vuonna 2019, jolloin tekoäly ei ollut vielä niin yleisesti käytössä. Nyt tilanne on JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan muuttunut. Jo viime talvena alalla on keskusteltu siitä, mitä tekoäly tekee journalismille ja pitäisikö AI-sisältöjen merkitsemisen kynnys olla alempana.
– Ohjeistuksen päivittämiselle on selkeä tarve. Tekoälytyöryhmä aloittaa työnsä viimeistään marraskuussa ja ohjeistusta on tarkoitus päivittää niin, että se koskee suoraan tekoälyn käyttämistä ja merkitsemistä medioissa. Aiheesta ollaan mahdollisesti järjestämässä myös seminaari, hän sanoo.
Päivitetty ohjeistus julkaistaan ensi kesään mennessä.
