1. Ole joustava, anna tekijälle tilaa
Joskus työprosessit, jotka tuntuvat omasta vinkkelistä selkeiltä, ovat todellisuudessa jäykkiä ja byrokraattisia.
Minua on pyydetty etsimään tietynikäinen kahviharrastaja, joka valmistaa kahvinsa tietyllä laitteella. On toivottu, että täytän jutusta etukäteen monisivuisen lomakkeen, jossa vastaan useisiin kysymyksiin, muun muassa millainen jutun haastateltava tulee olemaan, mikä on jutun aihe, näkökulma ja kärki ja mitä hän aikoo sanoa. Siis ennen kuin haastateltavaa on löydetty.
Juttujen tekemiseen liittyy aina epävarmuustekijöitä, joita ei voi siivota prosesseilla pois, eikä myöskään sillä, että tekijälle annetaan pilkuntarkat ohjeet, mitä halutaan.
Toisinaan toimituksissa mielikuvitellaan liikaa etukäteen, miltä jutun pitää näyttää ja kuulostaa. Sellaisesta seuraa ainakin varma pettymys lopputuloksessa.
Olen kerran saanut pyynnön tehdä jutun siitä, kuinka itselleen armollisena oleminen on jo mennyt liian pitkälle. Mutta kun haastattelin paria asiantuntijaa, heidän viestinsä oli, että ei se kyllä ole mennyt liian pitkälle.
2. Tunne tekijäsi
Freelancereiden perussääntö on, että asiakas pitää tuntea. Se tarkoittaa, että tuntee median, sen kohderyhmän, sen äänen ja sen juttupaikat ja osastot. Silloin ei tarjoa turhaan näkökulmia tai ideoita vääriin paikkoihin.
Minua on pyydetty tekemään koskettava selviytymistarina hirvittävistä tapahtumista selvinneestä ihmisestä. En osannut tekstissä lainkaan herutella tunteita sillä tavalla, miten toimituksessa toivottiin, vaan kirjoitustyylini oli kuulemma jättänyt kylmäksi. Olin väärä henkilö tehtävään, minkä kyllä olisin itsekin tiennyt, mutten ahneuksissani sitä myöntänyt.
Oi voi, tällehän pitää tehdä jotakin editointia.
Avustajien tunteminen liittyy myös siihen, millaista briiffausta kukakin tarvitsee ja kaipaa. Toisinaan näkee, että briiffausta tehdään toimituksen päässä päätetyistä periaatteista ja lähtökohdista. Kaikkein toimivinta se on kuitenkin silloin, kun siinä nimenomaan otetaan tekijän vahvuudet (ja heikkoudet) huomioon.
3. Luota tekijöihisi ja auta heitä parhaasi mukaan
Kun muinoin 00-luvulla olin itse osa toimituksen editoivaa porrasta, muistan, kuinka työkulttuuriin kuului huokailla, jos ja kun toimituksen ulkopuolelta tilattu juttu ei mennyt heti nappiin. Oi voi, tällehän pitää tehdä jotakin editointia. Yleinen asenne oli, että freelancereina ovat vain he, jotka eivät ole kelvanneet työsuhteeseen.
Sitten tuli median murros ja rakennemuutos, ja olen ilokseni huomannut, että asenteet freelancereiden toivotonta osaamattomuutta kohtaan eivät näy enää meikäläiselle eli ovat ilmeisesti lieventyneet. Eiväthän toimitukset enää selviä ilman ulkoa tilattavaa työtä.
Myös editointiymmärrys on levinnyt elitistisistä aikakauslehdistä kaikkialle. Jos jutun ensimmäiselle versiolle pitää ”tehdä jotain”, se ei enää tarkoita automaattisesti, että juttu ja tekijä ovat huonoja.
Toisinaan olemme kaikki tunareita, mutta toivottavasti samalla puolella.
4. Ethän tuhlaa kenenkään aikaa
Kollega kertoi toimituksesta, jossa hänelle oli ennen ensimmäistäkään sinne kirjoitettua juttua kerrottu, että heillä saattaa olla sitten jopa kahdeksan editointikierrosta. Järkevän sijaan tällainen kuulostaa itseisarvoiselta hinkkaamiselta.
Toisinaan toimituksissa mielikuvitellaan liikaa etukäteen, miltä jutun pitää näyttää ja kuulostaa. Sellaisesta seuraa ainakin varma pettymys lopputuloksessa.
Joskus oma tekstini on kiertänyt kaikki mahdolliset toimituksen henkilöt, joista jokainen on merkkaillut sinne vähän toiveitaan. Aina ei tule ajatelleeksi, että yksi huolimaton merkintä tai ”toive” saattaa teettää freelancerilta puoli päivää lisätöitä, joista ani harvoin maksetaan mitään lisäkorvauksia. Normaalien editointitoiveiden toteuttaminen kuuluu nimittäin hintaan.
Ihanteellista on, kun juttu lähetetään takaisin enintään kaksi kertaa ja lisäystoiveet pysyvät kohtuullisina, eivätkä vaadi esimerkiksi uusien haastateltavien etsimistä. Ehkäpä muussa tapauksessa jatkojuttu tai ensi kerralla vähän eri näkökulmasta samasta aiheesta?
5. Älä kerro mitä et halua. Ole rohkea.
Olen ollut useita kertoja tapaamassa korkea-arvoista toimituksen jäsentä, joka kertoo laveasti, millaisia juttuja ja näkökulmia he EIVÄT halua mediaansa. Liittyneekö suomalaiseen kansanluonteeseen, vai mihin.
Valitettavasti tällainen etukäteen kerrottu ”emme halua sitä tai tätä” -litania ei edistä luovuutta, ideointia tai kenenkään työhaluja, joten kerro aina mieluummin, mitä haluatte ja mihin pyritte, positiivisen kautta, kuten muotia on.
Rikon omaa sääntöäni, kun lisään vielä, että ethän pelkää lukijaa tai ainakaan käytä sitä tekosyynä, vaan uskallat olla joskus rohkea mieluummin kuin pelata aina liian varman päälle.
+ Tunne freelancereiden laskutuksen perusteet
Joskus vielä näkee tilaajia, jotka kuvittelevat, että freelancereiden juttupalkkioita voi verrata laskemalla lukuja yksi yhteen kuukausipalkan kanssa. Ei voi. Onhan teillä kaikilla siis oikea käsitys tästä?
Rahasta vielä sen verran, että olisi myös kunnioittavaa, jos ei yritettäisi tinkiä juttupalkkioista kymppejä.
Virpi Salmi
- On työskennellyt free-toimittajana vuodesta 2010. Hän kirjoittaa freelancerina muun muassa Me Naisiin, Suomen Kuvalehteen, Eevaan ja Gloriaan.
- On työskennellyt aiemmin toimitussihteerinä Imagessa, Cosmopolitanissa, Nytissä ja Me Naisissa.
