Taide-lehden päätoimittaja Pessi Rautio vieraili nuorena freelancetoimittajana Amsterdamin Rijksmuseumissa. Hän katseli siellä lähes ihmisen kokoista puuveistosta, joka esitti temppelin vartijahahmoa.
– Huomasin, että patsaan rinta kohoili, veistos siis näytti hengittävän, Rautio muistelee.
Nuori mies oli lumoutunut, mutta hieman peloissaan. Hän palasi parin päivän kuluttua katsomaan teosta uudelleen. Efekti oli tallella, puuveistos näytti yhä siltä kuin se olisi hengittänyt. Silloin Rautio ymmärsi taiteen ja sen synnyttämän illuusion voiman.
Video on kuvattu Taidemaalariliiton tm-galleriassa Hanna Saarikosken Mirrors for Princes -näyttelyssä.
Raution mukaan kuvataidetta katsomalla voimme oppia itsestämme ja muista ihmisistä. Voimme esimerkiksi löytää itsestämme jotain uutta, kun arvioimme taideteoksen vaikutusta.
– Taiteilija valitsee vapaasti ilmaisunsa ja ilmaisutapansa. Kun ihminen katsoo taideteosta, hän vertailee itselleen tärkeitä asioita niihin, mitä taiteilija on pitänyt merkityksellisimpinä ilmaistavina asioina.
Lehti sanallistaa visuaalisuuden
Vuodesta 1960 lähtien ilmestyneen Taide-lehden pääkohderyhmiä ovat taiteilijat, taiteen parissa työskentelevät sekä kaikki kuvataiteesta kiinnostuneet. Rautio kuvailee viimeistä ryhmää ihmisiksi, jotka haluavat olla mukana kulttuurin yhteisössä. Kuvataiteesta kiinnostuneita on tällä hetkellä ainakin 60 prosenttia lehden tilaajista, ja heille lehti on tapa päästä sisään taiteeseen.
Taide-lehdessä käsitellään sekä näyttelytaidetta että julkista taidetta. Lehti esittelee kuvataiteen kaikkia muotoja: maalauksia, veistoksia, valokuvia, videotaidetta ja grafiikkaa. Lehdessä kerrotaan, mitä taiteessa tapahtuu juuri nyt, mutta välillä katse käännetään vanhempaan taiteeseen.
– Varsinkin, jos sillä on yhteys tämän päivän taiteeseen, kuten usein on.
Rautio suosii aikakauslehtimäistä tapaa kirjoittaa taiteesta, tekstilajista riippumatta. Taide-lehti haluaa jakaa kuvataiteen ilosanomaa, mutta ei niin opettavaisella tavalla kuin 60-luvun alussa oli tapana.
Päätoimittajan mukaan kuvataiteesta on mahdollista kirjoittaa helposti lähestyttävästi, mutta se vaatii paljon kirjoittajalta: nähdyn kääntäminen kielelle ei aina ole helppoa. Esimerkiksi kritiikki saattaa kiinnittyä liikaa teoksen sanallistettuun teemaan, jolloin teoksen visuaalisuuden sanoiksi muotoileminen jää kritiikissä vähemmälle.
Kritiikki sitoo yhteen taiteilijat ja yleisön
Taide-lehti kertoo taiteesta erityisesti kritiikkien kautta.
– Kritiikki on konkreettisessa teoksen katsomisessaan hyvä muoto kirjoittaa taiteen ilmiöistä.
Rautio määrittelee kriitikon aseman taiteilijan ja yleisön väliin. Kritiikki on hänen mielestään oleellinen osa taiteen ekosysteemiä. Se sitoo yhteen tekijöitä ja katsojia.
Kritiikit ovat tärkeitä myös taiteilijoille. Ne voivat esimerkiksi vaikuttaa näkyvyyteen, apurahoihin ja teosten kaupalliseen menestykseen. Rautio arvelee, että taiteilijalle on hyödyllistä, kun alaan perehtynyt henkilö katsoo teoksia ulkopuolisena, samasta asemasta kuin kuka tahansa taideyleisön edustaja.
– Kritiikki ei ole niinkään siksi, että joku taiteilija sen pohjalta parantaisi tapojaan tai jatkaisi samalla linjalla. Kritiikkien avulla taiteilija voi hahmottaa joskus monimutkaistakin taidemaailmaa ja teostensa paikkaa kokonaisuudessa.
Rautiota surettaa taidekritiikkien määrän väheneminen. Se on vaikuttanut siihen, että Taide-lehdessä keskitytään erityisesti kotimaiseen taiteeseen. Jos siitä ei kirjoiteta Suomessa, ei siitä kirjoiteta muissakaan maissa.
Ihmisillä taiteen nälkä koronan jälkeen
Taide-lehti pyrkii nostamaan esiin kiinnostavia teoksia ja taiteilijoita, jotka eivät ole välttämättä suuren yleisön tiedossa. Tarkoituksena on osoittaa, että suomalaisessa taiteessa tapahtuu paljon hienoja asioita, myös sen suurimman kuhina-aiheen vieressä.
– Vinkkaamme lehdessä sellaisista tekijöistä, joita kannattaisi seurata.
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat taiteen tekemisen reunaehtoihin jonkin verran. Suomen hallituksen tekemät leikkaukset huolestuttavat monia taiteilijoita, sillä mahdollisuus taiteellisen työhön voi olla pienestä summasta kiinni.
– Saattaa käydä niin, että leikkausten seurauksena tekijöiden määrä vähenee. Tämä vähentää vaihtoehtoja, niitä yllättäviä uusia näkökulmia.
Taide-lehden päätoimittajan mukaan tietyt yhteiskunnalliset ja maailmassa tapahtuvat asiat, kuten ympäristön tila, näkyy teoksissakin. Monet taiteilijat haluavat sanoa kantansa muihinkin yhteiskunnallisiin asioihin, mutta eivät tee sitä teostensa kautta.
– Korona akuutisti haittasi koko taidealaa, kun näyttelyitä ei voinut pitää. Jossain vaiheessa se kääntyi siihen, että ihmiset ostivat taidetta enemmän kuin koskaan aiemmin, koska he eivät voineet käyttää rahojaan vaikka matkailuun.
Koronan jälkeen, kun näyttelyt taas avautuivat, monissa näyttelyissä ja taidemuseoissa on tehty kävijäennätyksiä.
Kuvataidetta ei katsota mobiilista
Rautio uskoo Taide-lehden tulevaisuuteen printissä. Visuaalisuus toimii yksinkertaisesti paremmin painetussa lehdessä, sillä kuvataide ei näytä samalta mobiilinäytöltä katsottuna. Suurin osa tilaajista haluaa lehden edelleen printtinä, vaikka se olisi luettavissa kokonaan digiversiona.
– Taide-lehti on myös yksi säilytetyimmistä lehdistä sekä tärkeä lähde taiteen tutkijoille.
Taide-lehden perinteenä on ollut, että visuaalisuudesta vastaava henkilö on taiteilija. Viimeiset vuodet lehden graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut valokuvataiteilija Timo Setälä.
Kuudesti vuodessa ilmestyvän lehden tekoon tarvitaan graafisen suunnittelijan lisäksi freelancertoimittajia, sillä palkattuja työntekijöitä on vain kaksi: päätoimittaja sekä myynti- ja markkinointijohtaja.
Rautio haluaisi, että tulevaisuudessa Taide-lehti olisi entistä selvemmin osana kaikkien kuvataiteen ystävien yhteisöä. Hän ajattelee, että sosiaalisen median kanavia olisi ainakin kehitettävä tätä varten enemmän.
– Toivon, että tilaamalla tai seuraamalla Taide-lehteä kokisi olevansa luontevasti sisällä taidemaailmassa.
