Valokuvaaja Kaisu Kaplinille vaikeinta työssä on surun kohtaaminen: "Kohtalot jäävät mieleeni pitkäksi aikaa"

Miten ja milloin päädyit kuvaamaan aikakauslehdille?
Pääsin harjoitteluun 2009 silloiselle Image Kustannukselle, opiskelin valokuvausta ja opintoihin kuului kuuden kuukauden työharjoittelu. Imagen kuvaaja Aki Roukala näki potentiaalia ja heti ensimmäisenä päivänä sain kameran käteeni. Ajatuksissani olin menossa keittämään kahvia, mutta alusta asti sain kuvata isojakin kokonaisuuksia Imageen, Mondoon ja Viinilehteen. Kun valmistumista ennen kontaktoin muita lehtitaloja, minulla oli iso määrä julkaistuja juttuja ja olin onnistunut saamaan jalkani oven väliin. Harjoittelun avulla pääsin heti valmistuttuani hommiin.

Mille lehdille kuvaat? 
Opiskelen parhaillaan kuvataiteita ja sitä ennen olin äitiysvapaalla. Opintojen ohella teen eniten sisustuskuvauksia muun muassa Avotakkaan, Dekoon ja Asuniin. Ruokakuvauksia teen toisinaan muun muassa Viinilehteen, henkilökuvauksia useampiin aikakaus- ja asiakaslehtiin. Lehtien lisäksi minulla on yritysasiakkaita.

Herkullinen ruokakuva on julkaistu Viinilehdessä. Kuva: Kaisu Kaplin

Mitkä ovat mieluisimpia kuvausaiheita ja miksi? Mitä haluat kuvillasi kertoa?
Pidän siitä, että työ on monipuolista, enkä jaksaisi kuvata samaa aihetta loputtomiin. Minulla ei ole lempiaiheita, vaan innostun siitä, että pääsen kuvaamaan kauniita koteja, tekemään tarkkaa asettelua AD:n kanssa ruokakuvauksissa ja leikkimään valolla potrettikuvauksissa luonnon siimeksessä. Kenties voisi sanoa, että visuaalisesti inspiroivat aiheet saavat minut innostumaan. Samoin, kun saan käyttää luovuuttani, joka antaa tilaa myös sattumalle. Tällä hetkellä kuvaan paljon aiheita, joiden on tarkoitus tuoda inspiraatiota katsojalle (koteja ja ruokaa), kuvilla kerrotaan asukkaan tarinaa tai halutaan nostaa vesi kielelle. Potreteissa haluan alleviivata tunnetiloja.

Millainen prosessi on aikakauslehtikuvien rakentaminen? 
Lehdillä on toistuvia palstoja, joissa osassa on tarkat raamit ja osassa saa olla todella luova. Välillä taustan pitää olla tasainen, jotta teksti saadaan kauniisti taitettua päälle, kuvattavan pitää olla vasemmassa reunassa, katse halutaan kameraan ja hymykin on toivottua. Seuraavalla sivulla voi olla reportaasi, jossa kuvaajana saan herkutella aihealueella parhaaksi katsomallani tavalla. Ennen kuvausta on oleellista jutella AD:n tai graafikon kanssa jutun kulmasta ja sisältötoiveista. On ainakin hyvä tietää haetaanko yhtä vai viittätoista kuvaa. Toisinaan pääsen keikalle toimittajan kanssa samaan aikaan ja juttu muodostuu siinä hetkessä, silloin kuvausideoita kumpuaa etenkin paikan päällä.

Aikoinaan tuntui, että kansikuvat olivat taputus olalle ja tärkein saavutus. Nyttemmin ajattelen, että eniten onnistumisia olen kokenut ihmisiä kohdatessa.

Mikä on aikakauslehtikuvan tehtävä?
Kuva tukee ja avaa tekstiä. Kuvan tai tekstin tehtävänä on kertoa aiheesta enemmän. Pidän valtavasti nimenomaan kuvan ja tekstin liitosta ja koen, että yhdessä ne ovat paljon enemmän kuin yksinään.

Mikä on ollut kaikkien aikojen suurin onnistumisesi alalla?
Aikoinaan tuntui, että kansikuvat olivat taputus olalle ja tärkein saavutus. Nyttemmin ajattelen, että eniten onnistumisia olen kokenut ihmisiä kohdatessa. Kun saan yhteyden kuvattavaan, jää kuvauksista aina onnistunut, jopa euforinen olo. Koen onnistumista myös siinä, että olen ylipäänsä saanut kuvata yli vuosikymmenen ja työllistää itseni valokuvaajana.

Sisustuskuva Avotakassa. Kuva: Kaisu Kaplin

Mikä on ollut merkityksellisin tekemäsi projekti ja miksi?
Olen tehnyt muutamia omia projekteja, jotka ovat kuin omia lapsia. Tärkeimmäksi on noussut pisin projektini, jonka tein kohtukuoleman kokeneista naisista. Aiheena se ei ole tärkeämpi kuin leskien yksinäisyys, nuorten naisten masennus tai kipukroonikoiden elämä – mutta kyseinen projekti oli isoin kaikista. Kohtasin neljäkymmentäkolme naista videoiden haastattelut ja kuvaten useita eri vaihtoehtoja jokaisesta. Teoksesta tuli kirja, johon tein myös paljon tekstiä ja mieleeni on jäänyt vahvasti kyynelten täyttämät julkkarit.

Ajauduin tämän kolmen vuoden projektin jälkeen myös itse terapiaan. Olin imenyt naisten tarinat omille hartioille kannettavaksi, eikä minulla ollut voimavaroja käsitellä niitä itsenäisesti. Uuvuin, enkä kyennyt aloittamaan suunnittelemaani seuraavaa projektia, jonka aihe olisi ollut raskain kaikista. Merkityksellisiä projekteistani on tehnyt se, että niissä on aina taustalla vertaistuki. Vaikeiden asioiden nostaminen jalustalle, jotta ne saavat niille kuuluvaa huomiota.

Kuva Tyhjä syli -projektista. Kuva: Kaisu Kaplin

Mikä on ollut vaikein asia aikakauslehtiurasi aikana?
Kilpailu on alalla kovaa ja hyviä tekijöitä riittää. Vaikeinta onkin kipuilu oman itsetunnon kanssa, luottaminen omaan osaamiseen. Toisinaan on myös vaikeaa kohdata ihmisiä, jotka ovat kokeneet suurta surua tai elämässä kohtuuttomia. Olen hyvin empaattinen ihminen ja kohtalot jäävät mieleeni pitkäksi aikaa. Mietin miten voisin auttaa, mitä voisi sanoa. Usein kuitenkin kuunteleminen ja kohtaaminen ihminen ihmisenä on tärkeintä.

Kuva värikkäästä keittiöstä on julkaistu Avotakassa. Kuva: Kaisu Kaplin

Kuvittaja ja tekstiilisuunnittelija Minni Havas. Kuva: Kaisu Kaplin

Minkälaisia kuvia haluaisit nähdä enemmän aikakausmedioissa?
Luovempia. Haluaisin ravistella naistenlehtien hammashymy-kansia ja haastaa lukijoita erikoisemmilla, taiteellisemmilla kuvilla.

Mikä on paras tai mieleenpainuvin kokemus aikakausmediauraltasi?
Kuvasin Viinilehdelle portugalilaisen viinitilan omistajan Helsingissä. Siinä Suvilahdessa rupatellessamme ajauduimme tilanteeseen, jossa omistaja kutsui minut kuvaamaan Portugaliin sadonkorjuuta. Parin päivän päästä löysin sähköpostistani lentoliput ja pääsin tallentamaan viinitilalle heidän vuoden maagisinta ja kiireisintä ajanjaksoa. Neljä päivää olin osa tiimiä ja lopulta minulta tilattiin moninkertaisesti kuvia alkuperäiseen diiliin verrattuna. Aina kannattaa sanoa haaveensa ääneen!

Karting-aiheinen kuva on julkaistu HS Meidän perheessä. Kuva: Kaisu Kaplin

Mitä erityistaitoja tehtävissäsi tarvitaan? Miten omaa osaamista on pitänyt päivittää?
Teknisen osaamisen jälkeen tärkeää on mielestäni sosiaalisuus. Saan paljon palautetta siitä, että oli ihanaa ja helppoa olla kuvattavana. Lähtökohtaisesti kaikkia jännittää kameran eteen astuminen, todella useat ajattelevat, että näyttävät hirveältä ja heistä ei saa yhtään onnistunutta kuvaa. Tuen tilannetta usein sanomalla, että kaikki ovat tuota mieltä ja itsekin vihaan olla kameran edessä. Hyväksymme yhdessä, että tilanne on kaamea, mutta lupaan yrittää tehdä siitä mukavan ja aivan varmasti saan loistavat kuvat.

Olen kuvaaja, jolle tekniikka ei ole sydämenasia, mutta sitä on seurattava jonkin verran ja päivitän osaamista yleensä kyselemällä viisaammilta.

Onko jostain yllättävästä taidosta ollut työssäsi hyötyä?
Tähän on tullutkin vastattua epäsuorasti, eli varmasti se ihmisten kuunteleminen ja kommunikointi – itsestään kertominen, avoimena oleminen.

Kirjailija Tuomas Kyrö HS Meidän perheessä. Kuva: Kaisu Kaplin

Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?
Huonon opon vuoksi minulle selvisi vasta ysin jälkeisenä kesänä, että voisin opiskella suoraan ammatin. Olin hakenut lukioihin, mutta se tie ei kiinnostanut yhtään. Hain jälkihaussa lähioppilaitokseen Keudalle ja valmistuin palveluvastaavaksi. Tiesin kuitenkin alusta asti, että haluan kouluttautua luovalle alalle, mutta opon vuoksi luulin, että kuvataiteita voi opiskella vain yliopistossa.

Koska olin uskotellut itselleni, että en osaa piirtää, valokuvaus tuntui luontevalta. Olin kuvannut 12-vuotiaasta ja minulla oli selkeästi visuaalista hahmotusta. Pääsin sisään, sain esikoiseni opintojen keskellä ja valmistuessani yritykseni pyöri jo. Kolmetoista vuotta myöhemmin olen tilanteessa, jossa saan ammentaa luovuuden arkkua enemmän ja kuvataide on tullut valokuvaamisen rinnalle. Harrastamisen kautta selvisi, että olen itseasiassa ihan hyvä piirtämään ja maalaaminen tuo työpäiviini mielettömästi lisää inspiraatiota. Rakastan kuvaamista, maalaamista, saven työstämistä ja kirjoittamista. Toivottavasti saan tehdä luovaa työtä näillä elementeillä loppuelämäni.

Katso lisää Kaisun kuvia täällä

Palstalla on juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Kaisu Kaplinin juttusarjaan ilmiantoi Viinilehden AD Satu Salmitie. 

Kaplinin valinta seuraavaksi haastateltavaksi on stylisti Jenni Juurinen. 

– Jenni on visuaalinen taituri ja tehokas paketti. Olen aina innoissani, kun saamme työskennellä yhdessä. Se on mutkatonta, mukavaa ja reipasta.