Lehtiä ja muita uutismedioita syytetään usein siitä, että niiden sisällöissä ei näy tarpeeksi tai juuri ollenkaan ilmastonmuutos, suurin käynnissä oleva yhteiskunnallinen kriisi.
Poikkeus on Kirjastolehti, jonka jokaisessa numerossa julkaistaan vähintään yksi ilmastonmuutosaiheinen juttu. Se on päätoimittaja Ville Vaarnen tietoinen valinta.
– Kun kiersin kirjastoja ennen pandemiaa lehden päätoimittajan tehtävissä, tein havainnon, että ilmastokriisin ratkaiseminen on alan ihmisille tärkeä asia. Reagoin siihen, mutta aloite tuli kirjastoilta, Vaarne kertoo.
Esimerkiksi tulevaan numeroon on tekeillä juttu siitä, kuinka kustantamot ovat alkaneet kiinnittää huomiota kirjojen paperin ekologisuuteen. Juttuaiheita saa myös ilmastolukupiireistä, jotka ovat muun muassa ympäristöjärjestö Greenpeacen ja pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen yhteinen hanke.
Ilmastolukupiireissä kaikki halukkaat voivat ryhtyä lukemaan ennakkoon päätettyjä ilmastonmuutosaiheisia kirjoja ja kokoontua sitten keskustelemaan niistä. Pandemian aikaan kokoonnutaan virtuaalisesti, normaalioloissa kasvokkain kirjastossa.
– Kirjastoilla on valtava mahdollisuus edistää yhteiskunnassa hyvää tällä tavalla, sillä kirjastoja on valtava verkko. Niitä on jokaisessa kunnassa, mikä on lakisääteinen juttu.
Videolla Ville Vaarne kertoo, mikä on kirjastojen merkitys demokratialle.
Lukeminen on murroksessa
Pandemiavuosi 2020 oli äänikirjojen vuosi. Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan äänikirjojen myynti kaksinkertaistui, ja lasten ja nuorten äänikirjojen myynti kasvoi vielä sitäkin enemmän, 143 prosenttia edellisestä vuodesta.
En usko, että kirjasta tulee harvojen käyttämä luksustuote. Teknisesti olisi jo mahdollista, että kaikki olisivat siirtyneet digitaaliseen lukemiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt.
Vaarne ajattelee, että parhaimmillaan äänikirjat houkuttelevat kirjallisuuden pariin uusia yleisöjä, esimerkiksi nuoria, joita luettu teksti ei ollenkaan nappaa. Se on tietenkin loistava juttu kirjallisuuden elinvoimaisuuden kannalta.
– Lukemisesta saa kahta asiaa: viisautta ja nautintoa. Omasta mielestäni äänikirjat kallistuvat pikkuisen enemmän nautinnon suuntaan, sillä niitä on niin helppo kuluttaa muun tekemisen ohessa.
Vaarnen mukaan kiinnostava kysymys on, miten äänikirjojen suosio vaikuttaa tulevaisuudessa tekstin tuottamiseen eli kirjoittamiseen ja editoimiseen. Jo nyt kustannustoimittajat miettivät työssään myös sitä, miten teksti toimii ääneen luettuna.
Joskus esimerkiksi fiktiivisten henkilöiden nimiä vaihdetaan helpompiin tai kirjailijaa pyydetään jättämään liiat numerot tekstistä pois.
Mutta siihen Vaarne ei usko, että koittaisi aika, jolloin fyysisiä kirjoja ei ole enää ollenkaan. Hän veikkaa, että paperinen kirja tulee säilymään kirjallisuuden valtavirtana, kuten tähänkin asti.
– En siis edes usko, että siitä tulee harvojen käyttämä luksustuote. Teknisesti olisi ollut jo aikapäiviä sitten mahdollista, että kaikki olisivat siirtyneet digitaaliseen lukemiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt.
Paperikirjan suosio jatkunee, sillä kirja viehättää esineenä eri sukupolvien edustajia. Jouluna kirjoja myydään kaikkein eniten ja nimenomaan paperisina, Vaarne perustelee.
– Yksi tärkeä juttu, joka pitää tulevaisuudessa ratkaista, on muiden kuin paperisten kirjojen tekijänoikeuskorvaukset. Niistä kirjailijoiden pitäisi saada nykyistä parempia korvauksia.
Kirjastot tekevät hyvää
Kirjastot ovat kokeneet suuren mullistuksen viime vuosien aikana. Nykyisin niissä ei ainoastaan lainata kirjoja vaan ties mitä tavaraa. Lisäksi kirjastot tarjoavat hyödyllisiä palveluita, kuten mahdollisuuden äänittää musiikkia.
Eräs suuri ponnistus oli turvapaikanhakijoiden auttaminen vuonna 2015. Kirjastoissa järjestettiin turvapaikanhakijoille esittelykierroksia ja heitä autettiin kirjastokortin hankkimisessa.
Toisinaan erilaiset esineet ylittävät uutiskynnyksen, ja juttujen kommenteissa kauhistellaan, onko kirjallisuuden asema uhattuna. Vaarnen mielestä tämä kertoo siitä, miten rakkaita sekä kirjat että kirjastot suomalaisille ovat. Kummankaan asemasta ei hänen mielestään tarvitse olla huolissaan.
– Muut lainattavat esineet ovat vain prosentti kaikista kirjastolainoista. Kirjojen lainat muodostavat siis edelleen valtaosan kaikista lainoista. Fakta on myös se, ettei esineitä hankita kirjastoihin kirjojen kustannuksella.
Kirjastojen rooli yhteiskunnallisena hyväntekijänä on kuitenkin vahvistunut. Se näkyy muissakin asioissa kuin ilmastonmuutoksen torjumisessa.
Vaarne on ollut Kirjastolehden päätoimittaja viisi vuotta. Sinä aikana hän saanut yllättyä jatkuvasti siitä hienosta työstä, jota kirjastoissa tehdään.
Eräs suuri ponnistus oli turvapaikanhakijoiden auttaminen vuonna 2015, Vaarne mainitsee. Kirjastoissa järjestettiin turvapaikanhakijoille esimerkiksi esittelykierroksia ja heitä autettiin kirjastokortin hankkimisessa. Lisäksi kirjastot järjestivät kielikahviloita ja järjestivät vaate- ja tavarakeräyksiä.
1990-luvulla moni suomalainen sai ensimmäisen kosketuksensa nettiin juuri kirjastojen kautta. Kirjastot olivat väylä, jota pitkin Suomi digitalisoitui.
Kirjastot eivät kuitenkaan ole parhaimmillaan omien onnistumistensa mainostamisessa.
– Niillä ei ole kaupallisen toimijan roolia, eivätkä ne siksi välttämättä pidä tekemisistään meteliä. Hienot jutut voivat siis jäädä kokonaan huomiotta. Yksi Kirjastolehden tehtävistä on nostaa niitä esiin.
Se, että kirjastot vaikuttavat yhteiskuntaan, ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu vaan osa pidempää sivistämisen ja hyvän tekemisen jatkumoa. 1990-luvulla moni suomalainen sai ensimmäisen kosketuksensa nettiin ja tietokoneisiin juuri kirjastojen kautta.
– Kirjastot olivat väylä, jota pitkin Suomi digitalisoitui.
Vastaavanlainen sivistystehtävä kirjastoilla on edelleen.
Pandemian aikana kirjastoihin ei ole välttämättä päässyt viettämään aikaa tavalliseen tapaan. Keväällä 2020 kirjastot olivat jopa kokonaan kiinni. Rajoitukset iskevät Vaarnen mukaan kovimmin juuri heihin, joilla ei ole kotona tietokonetta.
– Nämä ihmiset ovat olleet pahassa pulassa.
Kirjastolehden kahdet kasvot
Kirjastolehti on moniin muihin ammatti- ja toisaalta kulttuurilehtiin verrattuna poikkeuksellinen julkaisu siinä mielessä, että se on yhdistelmä molempia.
Kohderyhmään kuuluvat siis kirjastoalan ammattilaiset mutta myös kirjaston käyttäjät. Päätoimittajalle kahden roolin välissä tasapainoilu on tullut vuosien aikana koko ajan helpommaksi.
– Tuntuu, että olen oppinut työssäni paljon juuri siitä, millaiset jutut toimivat molemmille yleisöille. Ihmisten tarinat ovat usein paras tapa välittää ammatillista tietoa ja samalla kertoa asia siten, että se kiinnostaa kaikkia lukijoita.
Kahden roolin yhdistämisessä auttaa myös se, että juttuja kirjoittaa sekä kirjastoalan ammattilaisista koostuva noin kymmenhenkinen toimituskunta että pieni joukko freelancereina toimivia ammattitoimittajia. Ennen jokaista numeroa, siis viidesti vuodessa, Vaarne käsittelee kirjastoalaa liippaavia juttuideoita toimituskunnan kanssa. Kulttuuripuolen jutut hän tilaa freelancereilta.
– Juttuja tulee lehteen kahta väylää pitkin, mikä tekee lopputuloksesta kiinnostavan molemmille kohderyhmille.
