Haku

Oletko miettinyt miksi joku biisi kuulostaa niin hyvältä? Riffi-lehti on

Miksi tämä tunnettu pop-muusikko soittaa aina säröisellä kitarasoundilla? Entä miten tämä kohta kappaleesta on tehty ja miksi se kuulostaa niin hyvältä? Mikä on sopivin miksauslaite tai vahvistin tiettyyn tarkoitukseen? Musiikkitekniikan erikoislehti Riffi käsittelee kaikkia niitä asioita, joita tarvitaan, kun tehdään musiikkia tai tuotetaan ääntä.

Artistit keskustelevat hyvässä mielessä vertaisilleen Riffi-lehden kautta.

Riffiä tehdään musiikkialan harrastajille ja ammattilaisille: soittajille, teknikoille, musiikin tekijöille, äänittäjille, miksaajille. Lehti on suunnattu lukijoille, jotka haluavat määrätietoisesti kehittyä omassa tekemisessään. Kohderyhmä on kapea, mutta haluaa tietoa alasta.

– Suomi on pieni kielialue, siksi emme halua tehdä lehteä vain esimerkiksi äänimiksaajille, kuvailee lehden päätoimittaja Lauri Paloposki.

Vastaavaa lehteä Suomessa ei ole. Musiikkilehtiä on muutama, mutta näin teknisesti musiikkia käsittelevän lehden vastinetta pitää hakea ulkomailta. Ja siltikin niitä on verraten vähän olemassa.

– Äänialan ammattilaisia on kuitenkin yllättävän monessa paikassa, eikä vain studioissa. Heitä on esimerkiksi konferenssi- ja messukeskuksissa, teattereissa, konserttisaleissa... Siellä käytetään laadukasta mikrofonitekniikkaa ja äänenvahvistusta. Ja silloin kun se toimii, yleisö ei edes huomaa sitä. Musiikin puolella raja harrastajien ja ammattilaisten välillä on myös häilyvä – moni tekee musiikkiaan täysin ammattitason vehkeillä ja todella taitavasti, vaikka varsinainen leipä tulisikin ihan muista töistä.

Riffin toimitus sijaitsee helsinkiläisellä teollisuuskiinteistöllä. Tiloissa on myös äänitysstudio, jossa 2000-luvun alussa tehtiin julkaistavia äänitteitä. Nykyisin studio toimii pääasiassa laitetestauksen ympäristönä.

– Nuorena soittajana etsin tietoa ulkomaisista lehdistä, kuuntelin levyjä ja pohdin, miten joku asia musiikissa toimii juuri näin. Sitten vielä kokeiltiin, että voidaanko itse tuottaa samaa. Harmitti, kun ei ollut kunnollisia tietolähteitä omalla äidinkielellä.

Lehden nimellä hyvä kaiku

Riffin lukijat haluavat tietoa asioista, joita voivat myös hyödyntää omassa musiikissaan tai äänentoistossa. Kirjoittajat liikkuvat samoissa piireissä.

– Lehden kirjoittajat ovat itsekin muusikoita, äänittäjiä, soitinrakentajia, akustikkoja, jotka kirjoittavat päivätyönsä ohella. Musiikkitekniikan erikoislehdessä ei tarvitse olla häikäisevä verbaalikko, vaan ymmärtää, mitä lukija haluaa tai mistä hänelle voisi olla iloa ja hyötyä, kuvailee Paloposki.

Riffi kertoo missä ja miten jotain soitinta tai laitetta voi käyttää. Hyvä soundi on makuasia, mutta jos kirjoitetaan teknisestä asiasta tietyn soundin takana, sen pitää olla oikein. Riffi antaa ajateltavaa musiikin tekemiseen, mutta myös esittelee alan uusimpia tuotteita.

– Riffi pyrkii avaamaan lukijalle näkymän sinne, minne lukija ei pääse. Esimerkiksi studioon, jossa syntyy hittikappale. Riffin juttu kertoo, miten joku kappale tehtiin ja miksi. Oliko olemassa ennakkosuunnitelmaa vai syntyikö musiikki siinä hetkessä?

 


Riffin päätoimittaja Lauri Paloposki kertoo, mitä yhteistä äänen kanssa työskentelyllä on valokuvaamisen kanssa.

Lehti ei yritä kilpailla levy-yhtiöiden promoaikaan artistien haastatteluista. Niitä voi lukea isoista uutislehdistä, tai perinteisemmistä musiikkilehdistä.

– Etsimme musiikkimaailman kestosuorittajia ja hahmoja, jotka ovat ajankohtaisia riippumatta levyjen julkaisuista.

Artistit suhtautuvat Riffiin positiivisesti. Haastatteluista kieltäydytään hyvin harvoin. Haastateltavan, haastattelijan ja lukijan välille muodostuu usein eräänlainen kollegiaalinen yhteys.

– Eräs suomirockin puolella noteerattu muusikko totesi kerran, että onpa hienoa puhua kerrankin musiikin tekemisestä sen sijaan, että pitäisi tonkia ja väännellä sanoitusta, johon ei oikeasti liity mitään mystistä sanomaa. Artistit keskustelevat hyvässä mielessä vertaisilleen Riffi-lehden kautta, Paloposki toteaa.

Irtiotto ja oma lehti

Paloposki kirjoitti 80-luvun lopussa Musiikkiuutiset-lehdessä, joka vastasi hieman nykyistä Riffiä. Sittemmin Musiikkiuutiset fuusioitui Rytmi-lehden kanssa, ja sisällön painopiste siirtyi vahvasti musiikin kuuntelemisen puolelle.

Lopulta Paloposki ja muutama kollega tekivät irtioton ja alkoivat suunnitella omaa musiikin erikoislehteä.

Vuonna 1996 meille sanottiin, että vielä 2–3 vuotta lehti on kannattavaa tehdä printtilehtenä.

Ryhmä koostui muusikoista ja äänialan ammattilaisista, joilla oli kokemusta ja intohimoa lehden sisällön tekemiseen, mutta ei juurikaan tietoa ja osaamista kustannusyhtiön toiminnan pyörittämiseen. Kun mukaan saatiin kaksi kustannusalan ammattilaista, pääsi toimintakin käyntiin. Kaikilla oli jo entuudestaan yrittäjätaustaa, mikä madalsi kynnystä lähteä mukaan yhteiseen hankkeeseen.

Pienen osakeyhtiön voimin syntyi Riffi, jonka ensimmäinen numero tuli ulos vuonna 1996. Silloin lehti maksoi 35 markkaa, saman verran kuin suosittu Big Mac -ateria tai hyvät rumpukapulat.

– Tuolloin meille sanottiin, että vielä 2–3 vuotta lehti on kannattavaa tehdä printtilehtenä. Siitä on nyt 25 vuotta aikaa, ja edelleen lehti pysyy hengissä nimenomaan paperijulkaisun kannattelemana. Netti on hyvä, ja pakollinenkin täydennys printille, mutta Riffin tapauksessa se ei ole näillä näkymin jatkossakaan printin korvaaja.

Alkuperäisten perustajien joukko säilyi hyvin yhteisenä ensimmäiset 15 toimintavuotta, mutta vuosien saatossa osakkaiden muut työt veivät heiltä yhä enemmän resursseja. Vastuu Riffin toiminnasta keskittyi pikkuhiljaa päätoimittajana ja yrityksen toimitusjohtajana työskennelleen Paloposken osalle. Luonteva ratkaisu oli, että Paloposki lunasti yhtiön kokonaan itselleen 2010.

Nykyisin Lauri Paloposki omistaa lehden yksin ja toimii yhä sen päätoimittajana.

– Ajat ovat muuttuneet ja niin on myös musiikkibisnes. Muusikoiden työllistyminen ja ansaintalogiikka on hyvin erilaista kuin ennen. Äänitteiden volyymi on romahtanut eikä keikkoja riitä kaikille. Kaikki ne rajapinnat, joita Riffin sisältö koskettaa, ovat muuttuneet tavalla tai toisella.

Tietynlainen talkoohenkisyys on tänä päivänä tärkeää lehden kasaamisessa. Valokuvaajat ja toimittajat tekevät töitä Riffille, koska haluavat.

– Musiikki on heitä lähellä ja Riffi saa empatiaa erityisyytensä vuoksi.

Paloposken lisäksi toimitukseen kuuluu luottovahvistus, Mari Valotie, joka taittaa lehden ja tekee toimitussihteerin työtä.

Ammattimuusikko vai musiikin ammattilainen?

Lauri Paloposki halusi joskus ammattimuusikoksi. Hän on soittanut niin pitkään kuin muistaa. Suuntautuminen musiikkiopintoihin oli selviö, mutta niiden myötä myös kirkastui, ettei muusikon ammatti ole häntä varten. Opiskelupaikaksi vaihtui opettajakoulutus ja musiikista tuli rakas harrastus ja sivutyö.

Kaiken sen, mitä tekniikasta ymmärrän, olen opetellut, jotta käsittäisin, miten sitä voi käyttää musiikin tekemiseen.

Koulumaailman ja keikkailun sovittaminen yhteen kävi työlääksi. Paloposki ryhtyi päätoimiseksi yrittäjäksi. Äänentoisto- ja äänitystöiden ohessa Paloposki teki myös sekalaisia kirjoitustöitä. Tausta on kuin kirjava tilkkutäkki, mutta palaset tukevat yhteistä päämäärää.

Ammatti siitä musiikista tuli lopulta, mutta hieman eri tavoin, kuin Lauri aluksi oletti.

– Vaikka yhtenä keskeisenä teemana Riffissä on musiikkitekniikka, niin ydin on musiikissa, ei tekniikassa. Kaiken sen, mitä tekniikasta ymmärrän, olen opetellut, jotta käsittäisin, miten sitä voi käyttää musiikin tekemiseen.

Ja tätä ajatusta myös lehti tarjoaa.

– Muusikon valintaa voi helpottaa, jos hän tietää, mistä kaikesta voi valita ja miksi joku toinen on valinnut juuri näin. Jokainen polvi kohtaa koko lailla samat kysymykset ja helpointa on ottaa ne haltuun omalla äidinkielellään.

Teksti: Leena Seppinen

Lauri Paloposki on musiikkitekniikan erikoislehti Riffin päätoimittaja ja lehden omistaja. Hän soittaa kitaraa ja äänittää omaa musiikkiaan studiossa.

Tunne tekijät -sarjassa esitellään aikakausmedia-alan osaajia. Seuraavassa osassa tutustutaan Talouselämä-lehden toimittajaan Elina Lappalaiseen.

page shape 1 page shape 3

Lue myös

×

Haku: