Image on tunnettu rohkeista ja erottuvista kansistaan, joissa on aina vähän jotain epätyypillistä. Niissä on nähty muun muassa näyttelijä Antti Holma ilman paitaa, viimeisillään raskaana alasti poseeraava Maria Veitola ja Tom of Finland -asusteisiin puettuja muumihahmoja.
Viime vuonna ilmestynyt Imagen kansi, jossa poseerasi näyttelijä Seela Sella, voitti Editkilpailun kansiäänestyksen ylivoimaisesti. Se kahmi 1 084 lähes 6 000 annetusta yleisöäänestä. Äänestäjien mukaan kansi oli aito, kaunis ja virkistävästi tavanomaisesta kuvastosta poikkeava.
Miten voitokas kansi sai syntynsä, Imagen päätoimittaja Niklas Thesslund?
Sain juttuvinkin, että ohjelmistoon on tulossa Sanna Kekäläisen tanssiteos Epidermis – Maan hauras iho, jossa 85-vuotias Seela Sella tekee ensimmäinen tanssiroolinsa. Tietenkin innostuin aiheesta ja siitä, miten niinkin iäkäs ihminen taipuu tanssiin ja pystyy oppimaan uutta. Oli ihan selvää, että hänet pitää laittaa kanteen. Ihan jo sen takia, kuka hän on – ikoni ja klassikko.
Tämä on coolein kansi, mitä olen ollut tekemässä – siinä on yhtäaikaista voimaa ja eleganssia.
Tanssiteoksessa oli kyse ympäristöstä, luonnosta, kiertokulusta sekä ihmisistä osana tätä kaikkea – eri-ikäisistä ja -kokoisista kehoista. Tanssiteokseen ja Seelaan liittyi ajatus ihosta: miten siinä näkyy koko elämä ja miten vartalo muistaa ja tietää asioita jo ennen mieltä. Jotta iho ja eletty elämä piirtyisi esiin, halusimme näyttää hänen ilmeikkäät kasvonsa läheltä. Seela Sella kantaa upeasti itsensä ja hän todistaa, että coolius ei ole iästä kiinni. Imagen kohderyhmää taas ovat melko nuoret kaupunkilaiset, mikä loi kiinnostavan kontrastin kannen ja yleisön välille.
Usein vasta kannen valmistumisen jälkeen hoksaa, että tulipas siitä mahtava. Seelan kohdalla oli lupa odottaa hienoa kantta, mutta siitä tulikin vielä hienompi. Tämä on coolein kansi, mitä olen ollut tekemässä – siinä on yhtäaikaista voimaa ja eleganssia.
Miten kansia Imagessa suunnitellaan?
Imagen koko nelihenkinen toimitus eli kaksi AD:tä, päätoimittaja ja vastaava tuottaja miettivät porukalla, mistä juttuaiheesta olisi aineksia kanneksi. Kun mielessä on aihe, tarvitaan näkökulma tekstiin ja kanteen. Parhaassa tapauksessa se on sama molemmissa. Pelkästään kiinnostava ihminen ei usein riitä.
Näkökulma ja tulkinnallisuus ovat Imagen perinteisiä hyveitä ja erottautumistekijöitä. Kansikuvissamme on monenlaista epätyypillisyyttä muihin aikakauslehtiin verrattuna. Esimerkiksi kesällä 2022 kannessa oli Zen Café -yhtyeen Samuli Putro ja Kari Nylander halaamassa toisiaan silmät kiinni. Imagen kansissa ei ole kovin usein hymyilevää ihmistä, jolla on katsekontakti. Se olisi supertylsää. Toki sellaisen kannen voisi tehdä ironisesti niin, että se vaikuttaisi kommentaarilta muiden lehtien kansille.
Ennen kuvauksia mietitään kansikuvan taustaa, rajausta ja värejä. Valokuvaajalla voi olla kamera kiinni läppärissä, josta voi heti kuvaustilanteessa tarkistaa, miltä kuva näyttää lehden kannessa nimiön kanssa, onko rajaus hyvä ja mahtuvatko otsikot. Kuvauksissa pystytään usein heti näkemään, mistä kuvasta olisi aineksia kansikuvaksi. Joskus vahvoja kuvia on niin monta, että niistä joudutaan keskustelemaan. Silloin kansi valitaan demokraattisesti, vaikka art directorien sana painaa kyllä eniten.
Joskus saattaa käydä niin, että kanneksi aiotun jutun kuvat eivät olekaan tarpeeksi vahvoja kansikuvaksi ja joku toinen juttu nousee kanteen. Kannessa mennään aina sillä jutulla, josta saadaan paras kuva.
Joskus saattaa käydä niin, että kanneksi aiotun jutun kuvat eivät olekaan tarpeeksi vahvoja kansikuvaksi ja joku toinen juttu nousee kanteen. Kannessa mennään aina sillä jutulla, josta saadaan paras kuva.
Millainen on hyvä aikakauslehtikansi? Millaisista elementeistä se koostuu?
Sen pitää olla vahva, erottuva ja simppeli. Imagessa vahvuus tulee usein tiukasta rajauksesta, jossa on jotain vähän jotain epätyypillistä. Erityisen kiinnostavan kannesta tekee se, että se on jollakin tavalla ristivedossa brändin kanssa. Kannattaa muistaa, että kannessa voi olla vaan yksi asia tai hahmo, joka imee katsojan huomion.
Imagelle tyypillisessä kannessa on tyylikästä rauhaa ja särmää. Erottautumista ei kannata tehdä pelkästään erottautumisen takia. Se näkyy kyllä, jos kannessa halutaan olla korostetun rankkoja, näyttää keskisormea tai esittää ihminen alasti ilman pointtia. Erottautuminen tulisi tehdä laadukkaasti.
Tärkeintä on, että muodot ja värit ovat balanssissa. Ne eivät saa varastaa kuvan huomiota, mutta eivät myöskään pyydellä anteeksi.
Kannet, joissa on lähikuvassa ihminen, ovat tehokkaita ja ne imevät katsojan huomion paljon paremmin. Myös väreillä on merkitystä: paras kansi on kirkas ja selkeä ja siinä ei ole liikaa elementtejä. Jos kansi ahdetaan liian täyteen, siitä tulee helposti hälisevä.
Millaisia värejä ja muotoja kannessa kannattaa käyttää?
Ei ole aina helppoa rakentaa rauhallista kantta, joka olisi samaan aikaan luja ja erottuva. Tärkeintä on, että muodot ja värit ovat balanssissa. Ne eivät saa varastaa kuvan huomiota, mutta eivät myöskään pyydellä anteeksi. Imagessa väripaletti heijastelee usein niitä värejä, jotka ovat kulloinkin pinnalla. Värit ja tyylit voivat siirtyä kansiin alitajuisesti esimerkiksi muodista. Neonvärejäkin voi rohkeasti käyttää, kunhan se on sisällöllisesti perusteltua.
Mitkä ovat olleet suosituimpia kansia? Onko olemassa jotain kestosuosikkiaiheita tai -henkilöitä?
Aina, kun kannessa on Antti Holma, se myy.
Kanteen kannattaa valita kiinnostavia ihmisiä, jotka sopivat brändiin. Esimerkiksi Paperi-T:n uskalsi laittaa sinne luottavaisin mielin, hän sopii Imageen paremmin kuin vaikka Juha Tapio. Ja jos joku henkilö toimii kannessa hyvin, ei kannata liikaa miettiä sitä, miten monta kertaa sama ihminen voi siellä olla. Aika menee nopeasti, eivätkä lukijat muista kuvia ja juttuja samalla tavalla kuin lehteä tekevät.
Millaisia kansia haluaisit nähdä enemmän?
Olisi kiva nähdä enemmän kauneutta, esteettistä pintaa, kivoja värejä, rauhaa ja eleganssia. Ja paljon vähemmän sillisalaattia.
Mikä merkitys on hyvällä aikakauslehtikannella?
Tällaisena digiaikana kannen rooli ja painoarvo on erilainen, vaikka sillä edelleenkin toki on merkitystä. Digissä jokainen lehden juttu pitää myydä erikseen yleisölle, eikä lehteä myydä enää pelkästään kannen avulla. Tänä päivänä tehdään singlejä eikä albumeita, siksi jokaisen jutun pitää olla kuin kansijuttu.
Välillä Imagen kannet ovat provokatiivisia ja rohkeita. Miksi sellaisia kansia kannattaa tehdä? Ja tehdäänkö niitä aikakauslehtimaailmassa tarpeeksi?
Rohkeudelle ja provokaatiolle on syynsä ja paikkansa, mutta siinä tulee olla joku suurempi päämäärä. Vuosi sitten olimme Editkilpailun kansisarjan shortlistalla kannella, jossa oli kaksi transaktivistia. Sen taustalla oli ajatus yhdenvertaisuudesta. Joskus olemme tehneet kannen ja juttusarjan tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Siinä tunnetut henkilöt, kuten Anna Abreu ja Anna Puu sekä Jani Leinonen ja Stefan Lindfors suutelivat toisiaan. Tietysti rohkeat ja provokatiiviset kannet jäävät myös eri tavalla mieleen.
Rohkeudelle ja provokaatiolle on syynsä ja paikkansa, mutta siinä tulee olla joku suurempi päämäärä.
Rohkeus sopii Imagen brändiin hyvin. Lehti on sidoksissa yhteiskuntaan, ajan henkeen ja keskusteluilmapiiriin. Kun katselee vanhoja kansia ja juttuja, niistä näkee, että yhteiskunta on ollut toisenlainen. Nyt sisällöissä painottuvat hyvin erilaiset ja pehmeämmät aiheet, kuten eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus.