Suomalaiset ulkoilevat EU-barometrin mukaan eniten kaikista EU:n jäsenmaista. Ulkoilu on meillä vaivatonta, koska lähiluontoa ja pururatoja on kaupungeissakin.
– Ulkoilun helppouden huomaa, jos vertaa Lontoota ja Helsinkiä, sanoo Latu&Polku-lehden päätoimittaja Panu Könönen.
Suomen Ladun jäsenkyselyn mukaan lehti on yksi tärkeimmistä syistä olla ulkoilijoiden edunvalvontaan keskittyvän järjestön jäsen. Jäseniä on yhteensä noin 93 000 ja ulkoiluun liittyvää toimintaa ja tapahtumia järjestäviä paikallisyhdistyksiä 184.
Latu&Polku ei ole myynnissä lehtipisteissä, mutta kuka tahansa voi tilata sen kotiin. Vuonna 1948 perustettu lehti ilmestyy neljästi vuodessa.
Lehden tekemien kyselyjen mukaan suurin osa lukijoista liikkuu omatoimisesti. Ulkoilulajeista kävely on suosituin. Lisäksi moni harrastaa pyöräilyä ja hiihtoa sekä tekee silloin tällöin pitkiä vaelluksia.
Pandemian myötä ulkoilusta on tullut yhä suositumpaa. Uusia ulkoilulajeja, kuten suppailua ja geokätköilyä, harrastetaan yhä enemmän. Myös melonta on nousussa.
Latu&Polku-lehdessä näistä lajeista on kirjoitettu jo kauan ennen pandemiaa.
– Pyrimme tekemään jutun heti, kun huomaamme merkkejä lajin suosion kasvusta.
Viime talvena tällainen uusi laji oli liukulumikenkäily. Liukulumikengät ovat lyhyet ja leveät sukset, joilla voi edetä hangilla hiihtävään tapaan sekä laskea mäkiä.
Lehdestä inspiraatiota retkille
Lehden pidetyimpiä juttuja ovat retkeilyyn yhdistyvät vinkit ja erilaiset varustetestit. Lukijat hakevat lehdestä myös inspiraatiota retkilleen. Retkikohteista kertovissa reportaaseissa esitellään pääasiassa Suomen, Ruotsin ja Norjan retkeilyreittejä. Aiemmin joka numerossa esiteltiin yksi kaukoretkikohde, mutta käytäntöä on nyt punnittu uudelleen ilmastonmuutoksen takia. Toisaalta kaukokohteista lukeminen avartaa Könösen mukaan maailmankatsomusta.
Joistakin lukijoista on ihanaa lukea retkijuttuja ympäri maailmaa, sillä oma terveys ei enää kestä pitkälle kaukovaellukselle lähtemistä.
– Kaikkea ei tarvitse kokea, mutta kaikkea kannattaa lukea.
”Lukijakyselyn mukaan Latu&Polku-lehden lukijat arvostavat paperilehdessä olevia juttuja enemmän kuin nettisisältöjä. Paperilehti on ykkösjuttumme lähitulevaisuudessakin.”
Ulkoilu on ollut trendikästä jo vuosien ajan ennen pandemiaa. Tämä on näkynyt myös Latu&Polku-lehden levikissä: Se on kasvanut kuluneen kymmenen vuoden aikana 10 000 uuden tilaajan verran.
Lukijakyselyn mukaan lukijat arvostavat paperilehdessä olevia juttuja enemmän kuin nettisisältöjä.
– Paperilehti on ykkösjuttumme lähitulevaisuudessakin.
Koska Suomen Ladun jäsenet pitävät lehteä tärkeänä jäsenetuna, moni lehden nettisivuilla julkaistava juttu on maksullinen niille, jotka eivät ole jäseniä. Lisäksi toimitus jakaa ilmaisia juttuja sosiaalisessa mediassa. Parhaillaan toimitus ideoi ulkoiluaiheista podcastia.
Päätoimittajan lisäksi Latu&Polku työllistää yhden osa-aikaisen toimittaja-toimitussihteerin, taittajan sekä joukon freelancer-toimittajia, jotka tavallisimmin kuvaavat kirjoittamansa jutut. Moni heistä on työskennellyt lehden avustajana jo pitkään.
Suomalaisten luontosuhde on moninainen
Vaikka suomalaiset ovat ulkoilukansaa, Könönen huomauttaa, ettei jokaisella suomalaisella ole samanlaista luontosuhdetta. Jotkut eivät ole koskaan nähneet kaksisataa vuotta vanhaa metsää, vaan kokemukset metsästä rajoittuvat talousmetsiin.
– Mutta moni arvostaa metsän tuntua.
Kansallispuistossa näkee paljon epävirallisia tulentekopaikkoja. Joku on laittanut maahan kivikehän ja polttanut siinä puita, ja seuraava ajattelee, että siihen voi laittaa tulen.
Osa on hankkinut metsäkokemuksensa kansallispuistoista, joiden suosio on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Könönen näkee tässä hyviä ja huonoja puolia. Hän iloitsee, että ihmiset käyvät kansallispuistoissa, mutta on huolissaan siitä, ettei luontoa ja siellä olevia muita ihmisiä osata huomioida. Esimerkiksi Nuuksioissa järjestyshäiriöitä on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin.
– Todistin itsekin tätä ilmiötä viime kesänä Nuuksion lisäksi Kuusamon Karhunkierroksella. Ihmisiä oli paljon, ja Nuuksiossa oli nuorisojoukkoja äänentoistolaitteiden kanssa.
Iso kysymys on, miten kansallispuistojen luonnon kapasiteetti kestää suuria kävijämääriä. Könönen pohtii myös, kuinka pandemian hiipuminen vaikuttaa vuosia kasvussa olleeseen ulkoilutrendiin. Kasvaako se yhä vai tekevätkö ihmiset paluun ryhmäliikuntatunneille?
Varusteiden pitää olla sopivat, mutta mitään uutta ei tarvitse ostaa. Sadetakilla, lenkkitossuilla ja eväillä pääsee pitkälle. Mukaan kannattaa pakata myös ensiapulaukku ja tulentekovälineet.
Retkietiketti haltuun
Luontoon lähtiessä olisi hyvä tietää, mitkä ovat retkeilijän oikeudet ja velvollisuudet.
– Kansallispuistossa näkee paljon epävirallisia tulentekopaikkoja. Joku on laittanut maahan kivikehän ja polttanut siinä puita, ja seuraava ajattelee, että siihen voi laittaa tulen.
Kansallispuistoissa tulentekopaikka on merkitty karttaan, ja yleensä sen vieressä on puuliiteri. Jos kyse ei ole kansallispuistosta, tulen tekemiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Lisäksi luontoon lähtiessä olisi hyvä olla perillä jokamiehenoikeuksista: marjoja ja sieniä saa kerätä, mutta kaikkialle ei voi majoittua. Tärkeää on muistaa, että roskat pitää aina viedä mukanaan pois luonnosta.
– Sitten on vielä se varustekysymys. Varusteiden pitää olla sopivat, mutta mitään uutta ei tarvitse ostaa.
Könönen neuvoo, että sadetakilla, lenkkitossuilla ja eväillä pääsee pitkälle. Mukaan kannattaa pakata myös ensiapulaukku ja tulentekovälineet.