Valokuvaaminen kiinnostaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Harrastuksen suosio näkyy alan ainoassa kotimaisessa erikoislehdessä, Kamera-lehdessä. Vuonna 1950 perustettu lehti on yksi kirjastojen luetuimmista aikakauslehdistä. Lehteä lukevat sekä alan harrastajat että ammattilaiset.
– Kamera-lehden vahvuus on sen monipuolisuus, päätoimittaja Kristiina Haaga sanoo.
Videolla Kamera-lehden päätoimittaja Kristiina Haaga kertoo, mitkä ovat suurimpia trendejä valokuvauksessa.
Kristiina Haaga on kuusi kertaa vuodessa ilmestyvän Kamera-lehden ainoa palkattu työntekijä. Päätoimittajan pestin lisäksi hän on lehden AD. Hänelle on ensiarvoista, että kulttuurillisesti arvokas ja perinteikäs Kamera-lehti tarjoaa lukijalle elämyksen, jossa kuvan merkitys on keskiössä. Jokaisessa lehden numerossa esitellään valokuvaajia ja valokuvataidetta.
– Onnistunut kuva kertoo monta tarinaa. Kuvan katsojalle tarina ei välttämättä ole sama kuin mitä se on ollut kuvaajalle, Haaga sanoo.
Valokuvaajan koulutuksen saanut Kristiina Haaga tuntee olevansa enemmän visualisti kuin toimittaja.
Lehti kaiken tasoisille kuvaajille
Kamera-lehti on suunnattu pääasiassa valokuvauksen harrastajille, mutta myös ammattivalokuvaajat lukevat sitä.
Opastavissa jutuissaankin Kamera-lehti pyrkii huomioimaan eri tasoiset kuvaajat. Aloittelijat voivat poimia niistä vinkkejä ruoka-annosten kuvaamiseen, ja kokeneempia valokuvauksen harrastajia palvellaan esimerkiksi neuvomalla, miten valokuvanäyttely kannattaa rakentaa. Lehden artikkelit uusimmasta tekniikasta ja kameratestit kiinnostavat useita lukijaryhmiä.
Silloin tällöin löydän Instagramista uuden valokuvaajan, josta haluan jutun Kamera-lehteen.
Kristiina Haaga käy paljon valokuvataiteen näyttelyissä. Hänen viimeisimpiä ihastuksiaan ovat olleet Tiina Itkosen Anori – Jäätikön hiljaisuus ja Pentti Sammallahden Me Kaksi -näyttelyt Suomen Valokuvataiteen museossa.
Kamera-lehti pyrkii huomioimaan eri tasoiset kuvaajat harrastajista ammattilaisiin.
– Gallerioista sekä valokuvataiteen keskuksista ympäri Suomea löytyy kansainvälisesti vertailtuna korkeatasoista valokuvataidetta.
Päätoimittajana visualisti
Valokuvaajan koulutuksen saanut Kristiina Haaga kokee olevansa enemmän visualisti kuin toimittaja. Lehden kokonaissuunnittelun lisäksi osa työpäivästä kuluu sosiaalisessa mediassa aiheen parissa.
– Silloin tällöin löydän Instagramista uuden valokuvaajan, josta haluan jutun Kamera-lehteen, Haaga sanoo.
Päätoimittaja ideoi lehden aiheita usein valokuvaajaystäviensä kanssa. Hän kiittelee noin kymmenhenkistä avustajaporukkaansa, joka kirjoittaa ja kuvaa jutut. Moni Kamera-lehden avustaja on valokuvaava toimittaja. Esimerkiksi valokuvaaja Mia Surakka toimittaa pidettyä lintukuvauskoulu-palstaa lehdessä. Luonto- ja lintukuvaus ovat suomalaisille kuvausharrastajille mieluinen aihe.
Kristiina Haaga saa tukea työhönsä muilta valokuvaajilta ja kuvaajayhteisöistä.
Lehden ympärillä yhteisö
Kamera-lehden ympärillä on freelancer-verkoston lisäksi suuri valokuvausharrastajien yhteisö. Lehti tekee yhteistyötä valtakunnallisen Suomen kameraseurojen liiton kanssa, ja lehteä julkaisee vuonna 1921 perustettu Kameraseura ry.
Kameraseura kokoaa yhteen pääkaupunkiseudun valokuvauksen harrastajat. Se tarjoaa koulutuksia kuvaamisesta ja kamerankäytöstä sekä pimiön filmikuvien kehittämiseen.
– Kameraseuran jäsenet saavat Kamera-lehden digilehtenä ja pientä maksua vastaan sen voi tilata kotiin paperisena, Haaga kertoo.
Kilpailut ovat yksi hyvä väylä saada näkyvyyttä omille kuville.
Esimerkkinä Kamera-lehden ympärille rakentuneen yhteisön suosiosta Haaga mainitsee lehden järjestämät lukijamatkat. Viimeksi sellainen suuntautui Azoreille. Matkalle mahtui mukaan 20 ensimmäistä ilmoittautunutta, ja kaikki paikat täyttyivät nopeasti. Perillä matkalaiset saivat lisäoppia kuvaamiseen valokuvaaja Reino Havumäen johdolla.
Kamera-lehti järjestää suosittuja valokuvauskilpailuja.
Kenestä tahansa voi tulla hyvä kuvaaja
Kamera-lehti järjestää myös suosittuja valokuvauskilpailuja. Niitä ovat Suurkilpailu, Eisa Maestro sekä Vuoden Kuvaaja. Valokuvauskilpailut on yleensä suunnattu alan harrastajille, mutta Kristiina Haaga huomauttaa, että tarkkaa rajaa ammattilaisen ja harrastajan välille on joskus vaikea vetää.
Valokuvauskilpailut voivat myös auttaa siirtymisessä harrastelijasta ammattilaiseksi.
– Kilpailut ovat yksi hyvä väylä saada näkyvyyttä omille kuville.
Päätoimittaja ihastelee kilpailuihin lähetettyjä kuvia, joissa on käytetty jonkinlaista luovaa ja erikoista ratkaisua. Yksi hänen suosikkikuvistaan on Vuoden 2022 Suurkilpailun toiselle sijalle yltänyt Olli-Philippe Lautenbacherin kuva nimeltä Ei sisäänkäyntiä.
– Kuvan rajaus, sommittelu ja rytmi ovat onnistuneita, Kristiina Haaga kehuu.
Kun valokuvauksen säännöt ovat hallussa, niitä voi Haagan mielestä rikkoa.
Suomessa on paljon itseoppineita valokuvaajia. Päätoimittaja uskoo, että kuka tahansa voi tulla hyväksi valokuvaajaksi, jos harjoittelee tarpeeksi, ottaa runsaasti kuvia, havainnoi ympäristöä tarkasti ja opettelee valokuvauksen tärkeimmät säännöt.
– On esimerkiksi hyvä tietää, että kuvaan voi luoda rytmiä käyttämällä toistuvaa muotoa. Tai jos ottaa värikuvia, niin pitää opetella, mistä väreistä syntyy hyvä väriharmonia.
Kun valokuvauksen säännöt ovat hallussa, niitä voi Haagan mielestä rikkoa. Siitä syntyy usein kiinnostavaa valokuvataidetta.
Moni harrastaja on palannut kuvaamaan vanhoilla filmikameroilla ja kehittää kuvansa pimiöissä.
Kuva ei kerro totuutta
Valokuvaaminen mullistui 25 vuotta sitten, kun digikamerat tulivat markkinoille. Nyt valokuvauksessa keskustellaan paljon tekoälyn käyttämisestä.
Kamera-lehden vakituinen avustaja, valokuvaaja Timo Ripatti totesi Kamera-lehden 5/23 numeroon kirjoittamassaan tekoälyaiheisessa jutussa, että kamerat ovat jo pitkään parantaneet kuvien laatua keinoälyn avulla. Kuvien muokkaaminenkaan ei ole uusi asia. Kuvia on muokattu niin kauan kuin on valokuvattu.
Vuonna 1950 perustettu lehti on yksi kirjastojen luetuimmista aikakauslehdistä. Lehteä lukevat sekä alan harrastajat että ammattilaiset.
Ero entiseen on se, että tekoälyn avulla kuva saadaan nopeammin näyttämään miltä tahansa.
– Kuva ei kerro totuutta, Kristiina Haaga muistuttaa.
Silti tekoäly ei hänen mielestään muuta valokuvausta niin paljon kuin muu digitalisoituminen – jonka ansiosta kävelemme kaikki kamerat taskuissa ja otamme jatkuvasti valokuvia. Tekoäly tuskin muuttaa tätä.
Kamera-lehden päätoimittaja huomauttaa, että valokuvaamisen suosio kasvaa parhaillaan myös perinteiseen suuntaan.
– Moni harrastaja on palannut kuvaamaan vanhoilla filmikameroilla ja kehittää kuvansa pimiöissä.
