1. Joskus mediassa julkaistava kuva on peräisin jostakin muualta kuin medialta itseltään. Mitä oikeussääntöjä tällöin täytyy ottaa huomioon?
Lähes jokaiseen kuvaan kohdistuu joko tekijänoikeus tai valokuvaajan oikeus. Tekijänoikeus suojaa kaikkia kuvia, jotka ovat riittävän itsenäisiä ja omaperäisiä tekijänsä luovan työn tuotteita eli teoksia. Valokuvaajan oikeus puolestaan suojaa kaikkia tämän ns. teoskynnyksen allekin jääviä kuvia, sikäli kun ne on saatu aikaan valokuvaamalla.
Koska tekijänoikeus ja valokuvaajan oikeus antavat haltijalleen oikeuden määrätä kuvan julkaisemisesta, kuvan julkaisemiseen tarvitaan käytännössä yleensä joko oikeudenhaltijan lupa tai sen julkaisussa tulee täyttyä sitaattioikeuden ehdot. Sitaattioikeus edellyttää lyhyesti kuvattuna asiayhteyttä oman ja lainatun osan välillä, riittävää oman osan laajuutta suhteessa lainatun osan kokoon, tekijän ilmoittamista hyvän tavan mukaisella tavalla sekä monissa teoslajeissa myös sitä, ettei lainauksessa toisinneta lainattua teosta kokonaisuudessaan.
Kuvan julkaisijalla on itsenäinen vastuunsa myös siitä, ettei kuvan sisältö loukkaa jonkun muun oikeuksia, esimerkiksi levittämällä loukkaavasti tietoa jonkun yksityiselämästä. Vastuuta ei poista se, että kuva on alkuaan peräisin joltakin toiselta tekijältä tai lainattu toisesta julkaisusta.
Tiedotteen lähettäjä voi halutessaan määritellä mukana tuleville kuville käyttöehdot.
2. Eroavatko tekijänoikeus ja valokuvaajan oikeus käytännössä jotenkin toisistaan?
Sikäli kun puhutaan edes jollakin tavalla tuoreista kuvista eli alle 50 vuotta sitten valmistetuista valokuvista, valokuvaajan oikeus on samankaltainen yksinoikeus kuin tekijänoikeuskin. Tekijänoikeus kuitenkin ulottuu ajallisesti merkittävästi pidemmälle eli on voimassa vielä 70 vuotta tekijän kuolinvuoden jälkeenkin.
Vuoden 2023 tekijänoikeusuudistus tuo pienehkön mutta mielenkiintoisen kavennuksen valokuvaajan oikeuteen, kun yksinoikeus poistuu kuvista, joilla toisinnetaan teoksia, joiden tekijänoikeussuoja on päättynyt. Esimerkiksi valokuvat Van Goghin maalauksista eivät enää saa itsenäistä suojaa valokuvina, vaan niiden toisintaminen on yhtä vapaata kuin itse maalaustenkin.
3. Tiedotteiden mukana tulee usein kuvituskuvia. Voiko kuvan ottaa talteen omaan kuvapankkiin ja käyttää sitä myöhemmin toisessa yhteydessä kuvalähteen mainiten?
Tiedotteen lähettäjä voi halutessaan määritellä mukana tuleville kuville käyttöehdot. Ellei muuta ole määritelty, voidaan olettaa, että kuvaa voidaan käyttää normaalissa journalistisessa käytössä tiedotteeseen liittyvissä artikkeleissa joko heti tai myöhemminkin. Käyttöön jossakin muussa asiayhteydessä tarvitaan oikeudenhaltijan lupa. Sikäli kuin sitaattioikeuden ehdot toteutuvat, tällaistakin kuvaa tietysti voidaan siteerata.
4. Jos kuvia käytetään asiakas- ja myyntipresentaatioissa, mitä tulee ottaa huomioon ja miten kuvalähteet on merkittävä?
Presentaatiot asiakastilaisuuksissa ovat tavallisesti kuvien julkista esittämistä, joka edellyttää lupaa kuvan tekijältä tai valokuvaajan oikeuden haltijalta. Lisäksi sitaattioikeuden ehdot voivat joissakin tapauksissa varmasti täyttyä myös presentaatioissa. Pelkkä diojen elävöittäminen lainatuilla kuvilla ei kuitenkaan ole laillista ilman oikeudenhaltijan lupaa.
Sitaattioikeus edellyttää, että tekijä mainitaan kuvan yhteydessä. Mikäli tekijän nimeä jossakin tapauksessa ei tiedetä, on hyvän tavan mukaista ilmoittaa lähde, josta kuva on peräisin.
5. Aikakauslehdessä editorial-kuvat ovat työryhmän yhteistyötä ja esimerkiksi muotikuviin stylisti valitsee mallit, asut ja kuvauspaikat. Ovatko tekijänoikeudet kuviin silti ainoastaan valokuvaajalla?
Kuvateoksen tekijä ei ole aina yksin se, joka käyttää kameran laukaisinta, vaan kuvat ovat monesti useamman tekijän yhteisteoksia. Tekijöitä ovat tekijänoikeuden näkökulmasta kaikki ne, joiden osuus teoksesta ylittää edellä mainitun teoskynnyksen eli jonka itsenäisten ja omaperäisten valintojen tuloksena kuva on syntynyt. Käytännössä kuvan oikeuksien hallinnoimiseksi on usein järkevää sopia tekijänoikeuksien siirtymisestä yhdelle ja samalle taholle, jolta lupa kuvan uudelleenkäyttöön voidaan hankkia.
Sikäli kun teoskynnys ei ylity, vaan kyse on ns. tavallisesta valokuvasta ja pelkästä valokuvaajan oikeudesta, tämä kuuluu kuvan valmistajalle, ja kuvan valmistaja on tyypillisesti kameraa käyttänyt henkilö.
Lähitulevaisuudessa on varmasti odotettavissa lisää oikeustapauksia siitä, kuinka paljon omaa panosta ja uutta omaa ideaa meemin pitää sisältää, jotta kyse olisi parodiasta eikä vain toisen työn luvattomasta levittämisestä.
6. Rajoittavatko tekijänoikeudet meemien käyttöä?
Tietyssä määrin rajoittavat. Meemi voi oikeastaan sisältää mitä tahansa, eikä mitä tahansa voi levittää verkossa ilman oikeudenhaltijan lupaa.
Vuonna 2023 voimaan tulevaksi odotetussa lakiuudistuksessa tekijänoikeuslakiin lisätään oma kohtansa karikatyyreistä, parodioista ja pastisseista. Sikäli kun meemin sisältö täyttää näistä esimerkiksi parodian tunnusmerkit, niihin sovelletaan omaa tekijänoikeuden rajoitustaan jotakuinkin samalla tavalla kuin sitaatteihinkin. Parodiamaisen meemin levittäminen on siis vapaata ilman lupaakin.
Lähitulevaisuudessa on varmasti odotettavissa lisää oikeustapauksia siitä, kuinka paljon omaa panosta ja uutta omaa ideaa meemin pitää sisältää, jotta kyse olisi parodiasta eikä vain toisen työn luvattomasta levittämisestä. Perinteisesti parodian on erottanut hyvin helposti parodian kohteena olevasta alkuperäisestä teoksesta, mutta meemimäisyys voi joskus syntyä pelkästä uudesta kontekstistakin, jopa ilman että levitettävää kuvaa muokattaisiin lainkaan.
7. Saako julkiselta Instagram-tililtä julkaista kuvan siihen liittyvässä jutussa kysymättä erikseen lupaa, jos lähteeksi mainitsee kyseisen tilin?
Tässä ratkaisevia ovat sitaattioikeuden edellytykset. Jos juttu on journalistisesti arvioiden perusteltu ja riittävän laaja suhteessa lainattuun kuvaan ja kuvalla on riittävä yhteys omaan tekstiin, kuvan voi sitaattina julkaista. Sitaatin yhteydessä hyvän tavan mukaista on mainita kyseinen tili lähteenä ellei kuvaajan nimeä tiedetä.
Toisinaan leviää harhaluulo, että lähteen mainitseminen sellaisenaan oikeuttaisi kuvan lainaamisen. Näin ei ole, vaan sitaatin muidenkin edellytysten pitää täyttyä, ja jos ne täyttyvät, sitaattia koskee vielä vaatimus tekijän ja lähteen hyvän tavan mukaisesta mainitsemisesta.
8. Somealustat tarjoavat käyttäjille postauksiin GIF- ja meemikuvapankkeja, kuten Giphyä. Voiko yritystilillä käyttää tällaisia giffejä ja kuvia, jotka ovat osa alustan omaa julkaisutyökalua?
Kulloinkin voimassa olevat kyseisen alustan käyttöehdot ovat tässä ratkaisevia. Osassa alustojen käyttöehtoja on tehty ero yksityisen käytön ja yrityskäytön välillä, osassa taas ei. JSN:n Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden medioiden on lisäksi huomioitava, että Journalistin ohjeet koskevat myös niiden tekemiä julkaisuja somealustoilla.
9. Kuvissa ja videoissa näkyy usein kaupallisia brändejä ja tuotemerkkejä esimerkiksi ihmisten vaatetuksessa ja kuvausympäristössä. Voiko brändin omistajalla olla jossakin tilanteessa oikeuksia liittyen brändin näkyvyyteen journalismissa tai kaupallisessa käytössä?
Journalismista puhuttaessa tähän voi vastata yksiselitteisesti ei. Brändit ovat osa havainnoitavaa todellisuutta, jota journalismissa kuvataan, eikä tavaramerkkisuoja ulotu journalismissa toisinnettaviin merkkeihin.
Kaupallisessa käytössä asia on monimutkaisempi. Brändin liittäminen toisen yrityksen mainokseen saattaa luoda esimerkiksi harhaanjohtavaa mielikuvaa brändien välisestä yhteistyösuhteesta, mikä voi olla muun muassa vastoin lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa.
Tyypilliseen karttapiirrokseen ei tavallisesti sisälly merkittävästi luovia valintoja, mikä tarkoittaa, että tällainen karttapiirros ei saa tekijänoikeussuojaa.
10. Kun valokuvia otetaan printtilehden juttuun, voiko kuvia käyttää myös lehden sometileillä ja eri alustoilla kysymättä kuvattavalta erikseen suostumusta?
Lain näkökulmasta kyllä, mutta jos kyse on haastattelusta ja haastatellun kuvaamisesta, on otettava huomioon myös JSN:n Journalistin ohjeiden kohta 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään ja hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä.
Journalistisessa käytössä kuvattavalla ei ole yleistä oikeutta määrätä kuvansa käytöstä, toisin kuin mainoskäytössä. Esimerkiksi julkisella paikalla otettuja kuvia voi vapaasti julkaista ei-kaupallisissa yhteyksissä kaikilla eri julkaisualustoilla, edellyttäen tietysti, etteivät kuvat poikkeuksellisesti sisällä jotakin kunniaa tai yksityiselämää loukkaavaa.
11. Milloin kartta tai grafiikka on teos? Jos se ei ole teos, voiko joku toinen ottaa sen käyttöönsä joko sellaisenaan, julkaista sen tekijä mainiten, tai muunnella omaksi versiokseen eli muokata karttaa lisäämällä siihen symboleja tai vaihtamalla värejä?
Tyypilliseen karttapiirrokseen ei tavallisesti sisälly merkittävästi luovia valintoja, mikä tarkoittaa, että tällainen karttapiirros ei saa tekijänoikeussuojaa. Piirroksilla ei myöskään ole valokuvan suojan kaltaista lähioikeussuojaa eli teoskynnyksen alle jääviä piirroksia saa vapaasti hyödyntää ja muunnella.
Karttapiirros on tässä suhteessa poikkeuksellinen muuhun grafiikkaan verrattuna, sillä esimerkiksi taidegrafiikassa teoskynnys tavallisesti ylittyy varsin yksinkertaisissakin muodoissa. Karttakin toki voi olla omaperäinen, kuten vaikkapa kuvakartat tavallisesti ovat, jolloin ne helposti ylittävät teoskynnyksen ja ovat täyden suojan piirissä.
12. Jos tapahtumassa vierailee tuhansia ihmisiä ja sieltä otetaan yleiskuvia, saako näitä kuvia käyttää tapahtuman tai yrityksen markkinoinnissa?
Henkilön kuvan käyttöön mainonnassa tarvitaan henkilön lupa. Se, että tapahtuman yleiskuvan julkaisemista voidaan pitää henkilön kuvan käyttämisenä, edellyttänee kuitenkin aina, että henkilö on kuvasta helposti tunnistettavissa. Jokaisella kuvassa pisteenä näkyvällä hahmolla ei ole oikeutta määrätä kuvasta.
Luvan antamisella ei ole muotovaatimuksia. Esimerkiksi tapahtumaan ilmoittautuessa on mahdollista sitoutua siihen, että kuvia tapahtumasta saa käyttää markkinointiin.
13. Saako ihmisten kuvia käyttää printtijutussa tai somepäivityksissä? Mikä on julkinen tila, jossa kuvia saa ottaa ja jossa otettuja kuvia saa julkaista ilman lupaa? Voiko esimerkiksi luennoista julkaista kuvia ja millä edellytyksin?
Kun puhutaan journalismista eikä mainonnasta, henkilön kuvan julkaiseminen ei lähtökohtaisesti edellytä tämän lupaa. Tämä koskee myös journalistista sisältöä somessa.
Sitä, milloin itse kuvaaminen on sallittua, koskevat omat sääntönsä. Julkisella paikalla kuvaaminen on aina sallittua, julkisrauhan piirissä ja kotirauhan piirissä kuvaaminen edellyttää yleensä kuvattavien lupaa. Luennon kaltaisissa tilanteissa yleensä katsotaan hiljainen lupa kuvaamiseen annetuksi, jos osallistujat havaitsevat kuvaajan eivätkä kuvaamista erikseen kiellä.
Vaikka kuvaamista ja julkaisemista koskevat omat sääntönsä, niillä on tulkinnallista vaikutusta toisiinsa. Jos kuvaaminen on ollut kiellettyä, eli kuva on syntynyt esimerkiksi salakatselun tuloksena, myös julkaisemalla tällainen kuva voidaan helposti syyllistyä yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.
Kysymyksiin vastasi Aikakausmedian johtaja Mikko Hoikka. Hän on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori ja erikoistunut sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin. Mikko vastaa Aikakausmediassa edunvalvonnasta ja jäsenten oikeudellisesta neuvonnasta.
Lisätiedot: Mikko Hoikka, mikko.hoikka@aikakausmedia.fi
Onko mielessäsi aihe, josta haluaisit lukea Aikakausmedian sivuilta? Kerro meille!