Vuoden aikakausmediatoimittaja Petri Pöntinen – "Pienikin aihe voi kasvaa isoksi, jos se kertoo jotain kiinnostavaa ja olennaista yhteiskunnasta"

Vuoden 2022 aikakausmediatoimittaja on Suomen Kuvalehden Petri Pöntinen, jonka teksti on tuomariston mukaan kuin kaunokirjallisuutta. Hänen juttunsa osoittavat, kuinka suuri arvo klassisella reportaasilla on. Pöntinen laittaa itsensä likoon, mutta pysyttelee kertojana tyylikkäästi taustalla.  

– Hän taitaa featurejutun kultaisen säännön: näytä, älä kerro. Pöntinen kirjoittaa koukuttavasti aina ensimmäisestä lauseesta lähtien ja kuvaa minimalistisella tyylillään tunnelmia ja tilanteita isojen ilmiöiden ympärillä, Editkilpailun tuomaristo perusteli.

Pöntiselle vuoden aikakausmediatoimittajan titteli tuli iloisena yllätyksenä.

– Tällaisena senioritoimittajana arvostan sitä, että en saanut mitään elämäntyöpalkintoa, vaan pysti tuli ihan oikeasta toimittajan työstä, hän naurahtaa.

Tampereelta käsin töitä tekevää Pöntistä kutsutaan toimituksessa lehden maakuntatoimittajaksi. Ja sitä hän onkin. Juuri Sallan ja Savukosken juttukeikalta saapunut Pöntinen koluaa mieluiten paikkoja pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

– Suomessa eletään erilaisissa kuplissa. Siksi on tosi tärkeää, että kosketus erilaisiin ihmisiin ja todellisuuksiin säilyy. On upeaa kertoa niistä.

Itärajalla on kohdattu aina ensimmäisenä, raha ja rakkaus ovat saaneet ihmiset liikkeelle yli rajojen.

Pöntinen on kirjoittanut lukuisia juttuja Suomen ja Venäjän rajaseudusta. Valtaosa Suomen Kuvalehdessä julkaistuista jutuista koskee jollakin tavalla itäistä Suomea.

– Itäraja on aina vetänyt puoleensa, sillä sieltä löytyy koskettavia tarinoita ja kiehtovia ilmiöitä. Raja on suomalaisille kuin peili, josta voi tarkastella suhdettaan venäläisiin ja Venäjään. Itärajalla on kohdattu aina ensimmäisenä, raha ja rakkaus ovat saaneet ihmiset liikkeelle yli rajojen, hän sanoo.

Petri Pöntinen tekee toimittajan työtä etänä Tampereelta. Kerran viikossa hän pyrkii käymään Otavamedian toimituksessa Pasilassa moikkaamassa työkavereita. 

Palkitun toimittajan kunnianhimoisena haaveena oli kiertää itäraja päästä päähän, tavata ihmisiä ja tehdä matkan varrelta juttuja, mutta sota muutti suunnitelman tehden ajattomasta aiheesta ajankohtaisen. Viisi vuotta aihiolistalla muhineesta juttuideasta syntyi Editkilpailussa arvioitu Rajalla-reportaasi, jossa kerrotaan itärajalla asuvien ihmisten arjesta sodan läheisyydessä.

Aihe on kiehtonut häntä niin paljon, että nyt vireillä on itäraja-aiheinen tietokirja. Elokuun lopussa virkavapaalle jääneellä Pöntisellä on vuoden aikana tavoitteena paneutua kunnolla tutkimus- ja kirjoitustyöhön ja hakea projektille lisärahoitusta. Tarkoituksena on popularisoida rajatutkimusta, mutta myös kertoa paikallisten ihmisten kiinnostavia tarinoita.

Itärajaan liittyy myös henkilökohtainen suhde, sillä hänen Maria-mummonsa on kotoisin Laatokan rannalta Salmista.

– Hänen tarinansa olisi upea selvittää kirjan tekemisen ohessa.

Raskaus on featurejutun suurin kompastuskivi

Toinen Petri Pöntisen suurista intohimoaiheista on luonto. Hän on opiskellut ympäristönsuojelua ja perehtynyt aiheeseen laajasti. Hänen syväluotaavissa reportaaseissaan on käsitelty esimerkiksi kaivospolitiikkaa, metsien suojelua, ilmastonmuutosta, energiakriisiä, kestävää kehitystä ja kiertotaloutta.

Jutuissa on aina hienovarainen yhteiskunnallinen kehys. Pöntinen pyrkii aloittamaan jutut vetävästi ja haalii jokaiseen juttuun elementtejä, jotka yllättävät lukijan, aiheuttavat tunnereaktioita ja parhaassa tapauksessa kääntävät tarinan ympäri.

Hänen mukaansa hyvä aikakauslehtijuttu on niin koukuttava alusta loppuun, että sitä ei voi laskea käsistään. Toimivassa jutussa tarina kulkee jouhevasti ja se pitää lukijan otteessaan. Tietoa tulee koko ajan, mutta se pitää osata annostella oikein. 

– Suurin featurejutun kompastuskivi on se, että teksti yritetään sulloa liian täyteen faktaa. Jutusta näkee kyllä, jos tieto on vain kaadettu tekstimuotoon. Sen sijaan kirjoittajan pitäisi sisäistää asia ja puhua siitä kuin kertoisi juttua kaverilleen, hän sanoo.

Pöntiselle toimittajan työn suola ovat havainnointi, ihmisten tapaaminen ja juttukeikat, jotka ovat kuljettaneet muun muassa Lapin aarniometsään, luontoretkelle Viron kansallispuistoon, reportaasimatkalle Hollantiin kulkevalle rahtilaivalle ja hiihtovaellukselle Raatteentielle. Keskimäärin yhden reportaasin tekemiseen menee kolmisen viikkoa, mutta suurempiin kokonaisuuksiin voi resurssien puitteissa hujahtaa jopa toista kuukautta. 

Tänä päivänä pienikin aihe voi kasvaa isoksi, jos se kertoo jotain kiinnostavaa ja olennaista yhteiskunnasta.

Tänä päivänä Suomen Kuvalehdessä juttuja ideoidaan yhä useammin digi edellä. Vaikka Pöntinen korostaa olevansa vanhan kansan printtitoimittaja, parhaimmillaan videoita, kuvia, graafeja ja kuvituksia sisältävä reportaasi herättää aiheen eloon ihan uudella tavalla. Hän näkee, että vuosikymmenten varrella aikakausmediajournalismi on kehittynyt hyvään suuntaan ja toimittajien ammattitaito ja kunnianhimo ovat kasvaneet. 

– Journalismi Suomen Kuvalehdessä on muuttunut 2000-luvun alun tiukasta asiajournalismista tarinallisempaan suuntaan. Tänä päivänä pienikin aihe voi kasvaa isoksi, jos se kertoo jotain kiinnostavaa ja olennaista yhteiskunnasta.

Pöntinen haaveilee erikoistoimittajan pestistä. 

Ennen Suomen Kuvalehteä Pöntinen teki useamman vuoden työpätkän Veikkaaja-lehdessä jääkiekkotoimittajana. Siellä hän pääsi tekemään aikakauslehtiliitteitä, jotka johdattivat hänet myöhemmin aikkarimaailmaan. Ensikosketuksensa alaan hän sai 15-vuotiaana sosiaalidemokraattien Vapaus-lehdestä, jossa oli tet-harjoittelussa. Siitä syntyi kipinä toimittajan työhön.

Pöntinen on ollut uutis- ja aikakausmedioissa aina yleistoimittaja, joka pystyy kirjoittamaan mistä tahansa aiheesta. Vähän niinkuin libero futiskentällä. 

– Haaveilen siitä, että voisin vielä jatkaa juuri tällaisen journalismin tekemistä. Lisäksi olisi mahtavaa päästä tekemään joku erikoistoimittajan pätkä vaikka laaja-alaisena luonnonvaratoimittajana. Se mahdollistaisi entistä paremman verkostoitumisen ja vielä syvempien juttujen tekemisen, hän sanoo.

Vuoden aikakausmediatoimittaja 2022

Petri Pöntinen palkittiin Editkilpailussa Vuoden aikakausmediatoimittajana 2022. Palkitsemiskriteerinä sarjassa oli toimittajan kyky kirjoittaa vetävästi, nostaa esiin lukijoille tärkeitä aiheita ja löytää tuttuihinkin aiheisiin kiinnostavia näkökulmia. Lisäksi arvioitiin taitoa jäsentää sisällöt perustellusti ja tehdä journalistiset ratkaisut lukijaa palvellen. Vuoden aikakausmediatoimittajan tittelistä kilpaili 49 toimittajaa, mikä oli ennätysmäärä aiempiin vuosiin verrattuna.

Sarjan tuomaristoon kuuluivat käsikirjoittaja Anna Brotkin, vapaa toimittaja ja kirjailija Jantso Jokelin, vuoden 2021 aikakausmediatoimittajaksi valittu Ulkopolitiikka-lehden toimittaja Kaarina Vainio sekä Ylen toimittaja ja kirjailija Heikki Valkama. Tuomaristo arvioi jokaiselta ehdokkaalta kaksi juttua. Petri Pöntisen jutuista sarjassa arvioitiin Rajalla ja Saari nimeltään Suomi.

Katso kaikki Editkilpailun 2022 voittajat