Miten päädyit aikakausmediaan töihin?
Työskentelin vuonna 2000 Ilta-Sanomien viikkoliitteessä toimittajana ja taittosihteerinä, kun Imagen päätoimittaja Marjaana Toiminen vinkkasi, että he ovat rekrytoimassa toimituspäällikköä. Olin opiskeluaikana avustanut useita aikakauslehtiä, ja monet Ilta-Sanomienkin jututkin olivat feature-henkisiä.
Mikä on ollut kaikkien aikojen suurin onnistumisesi alalla?
Satuin olemaan Imagessa oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Toimin kymmenen vuotta päätoimittajana ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä nostalgisemmin suhtaudun niihin vuosiin. Toimituksella ja freelance-tekijöillä oli valtava draivi ja hybris tehdä modernia aikakauslehteä. Kustantaja ja taloudellinen tilanne antoivat siihen mahdollisuuden. Onnistuin selviämään siitä hengissä, niin kuin Imagekin.
Mikä on ollut merkityksellisin kirjoittamasi juttu ja miksi?
Lukija päättää itse, millainen juttu on merkityksellinen. Suomen Kuvalehden toimittajat Elina Järvinen ja Vappu Kaarenoja vierailivat muutama vuosi sitten journalismiseminaarissa Bukarestissa. Siellä he kuulivat Pulitzer-palkitun kirjailijan Junot Díazin ajatuksen. Hieman soveltaen: jos ajattelee, että tärkeä juttu puhuttelee mahdollisimman montaa, päätyy usein kirjoittamaan liian yleisellä tasolla. Mutta jos pyrkii kirjoittamaan mahdollisimman rajatulle ja erityiselle yleisölle, tapahtuu kaksi asiaa. Ensinkin he, joille juttu on suunnattu, tuntevat saavansa juuri heille kirjoitetun rakkauskirjeen. Ja paljon isompi joukko tuntee, että he ovat saaneet käsiinsä jollekulle toiselle osoitetun rakkauskirjeen, jota heidän ei pitäisi lukea, ja he tietenkin lukevat sen juuri siksi.
Mikä on ollut vaikein juttukeikka aikakauslehtiurasi aikana?
Tein Viinilehteen reportaasin Saksan Wiesbadenissa järjestetystä Grosses Gewächs -tastingista, missä maisteltavana oli 433 viiniä kahdessa päivässä. Rakastan saksalaisia rieslingejä ja spätburgundereita, joten arvoviinien sylkeminen pois oli vaikeaa mutta välttämätöntä. Toinen päivä oli vielä vaikeampi.
Milloin kaduit jutun julkaisua?
Onko kukaan päällikkötoimittajana työskennellyt ikinä julkisesti katunut jutun julkaisua? Olen useasti katunut juttuideoita, jotka ovat jääneet tekemättä.
Hyvä aikakauslehtiteksti toimii alustasta riippumatta ja usein erinomaisesti vaikka ääneen luettuna.
Minkä jutun aikakauslehteen liittyen haluaisit vielä toteuttaa?
Olen kiinnostunut projekteista, joissa perinteinen, pitkä aikakauslehtikerronta toteutetaan ensisijaisesti digitaalisesti. SK:lla on uudet nettisivut ja sovellus, joten mahdollisuuksia tehdä on. Hyvä aikakauslehtiteksti toimii alustasta riippumatta ja usein erinomaisesti vaikka ääneen luettuna. Mutta on innostavaa miettiä featureita, jotka tehdään digikerronnan ehdoilla.
Mikä on paras tai mieleenpainuvin kokemus aikakausmediauraltasi?
En osaa nimetä yhtä. Uran parhaita hetkiä ovat olleet tiimin yhteiset onnistumiset, joissa jutun tai numeron kaikki palaset tuntuvat osuvan kohdalleen.
Mitä aikakauslehtiä luet printissä ja digissä?
Ainakin Wirediä, Viinilehteä, Imagea, Ylioppilaslehteä, Parnassoa, Talouselämää, New York Magazinea, New Yorkeria ja The Atlanticia. Toisia enemmän printtinä, toisia digitaalisesti.
Mistä suomalaisista ja kansainvälisistä aikakausmedioista saat inspiraatiota ja mitä niissä erityisesti ihailet?
Varsinkin aiemmin hain inspiraatiota brittiläisiä tyylilehtiä, kuten i-D:ta ja Monoclea, plarailemalla. The Economistin Instagram-feedi näyttää, kuinka hyvin asiamedia voi toimia pinnalliseksi mielletyllä alustalla. Coverjunkie on virtuaalinen lehtihylly, josta voi ammentaa kuva- ja kansi-ideoita.
Mitä erityistaitoja tehtävissäsi tarvitaan ja miten omaa osaamista on pitänyt päivittää?
Editoinnissa tulee olla käsitys juttujen toimivasta rakenteesta, kielen tajua ja kykyä työskennellä yhdessä kirjoittajan ja muun työryhmän kanssa. Olen oppinut tekemällä ja juttelemalla parhaista käytännöistä kollegoiden kanssa, myös yli lehti- ja firmarajojen. Tuntuu, että ihan kaikesta osaamisesta on hyötyä.
Tiesitkö aina päätyväsi juuri tähän ammattiin?
Olen aina tiennyt, että niin voi käydä.
Palstalla on uusi juttusarja, jossa esitellään aikakausmaailman ammattilaisia toimittajista graafikoihin ja koodareista valokuvaajiin. Juttuun haastateltu saa aina ilmiantaa seuraavan työssään ansioituneen aikkarialan ammattilaisen. Mikko Nummisen ilmiantoi edellisessä jutussa toimittaja Virpi Salmi.
Nummisen valinta seuraavaksi haastateltavaksi on Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen.
– Anni Valtonen on tehnyt pitkään erinomaista työtä Maailman Kuvalehden päätoimittajana. Kehitysjärjestöjen kustantama lehti nostaa esiin aiheita ja maankolkkia, jotka jäävät usein katveeseen. Näkökulma on globaali, mutta samaan aikaan ihmisen tasolla. Näkemyksellinen lehti tarjoaa myös hienoja kuvajuttuja ja -reportaaseja.
Fakta: Mikko Numminen
- Toimii Suomen Kuvalehden tuottajana ja asuu Helsingissä.
- On työskennellyt aiemmin muun muassa Imagen ja Viinilehden päätoimittajana sekä Suomen Kuvalehden vt. toimituspäällikkönä.
- Harrastaa koripalloa, juoksemista, kirjoja, elokuvia ja politiikkaa penkkiurheilijana.
